Tamara McKinley: Mathildan viimeinen valssi

Kirja, joka on odottanut lukemista hyllyssäni jo jonkin aikaa. Hankin tämän kirpparilta eurolla, joten suuri ei ollut investointi.

Jo aloittaessani tuli fiilis, että olen lukenut kirjan jo aiemmin ja näin taisi olla. Tarina itsessään oli osaltaan niin yllättävä, että en varmaankaan ollut lukenut kirjaa ainakaan kokonaan.

Kirja sijoittuu Australiaan 1970 -luvulle ja osittain 1940-luvulle ja sitä ennen. Kirja rakentuu nykyajan ja menneisyyden välille. Siltana toimii päiväkirja. Rakenne ja kerronta etenevät hyvin. Maisemakuvaus on paikoin todella käsin kosketeltavaa ja alkoikin tehdä mieleni matkustaa Australiaan näkemään ja kokemaan tunnelma.

Kirja oli mukavaa joulunvälipäivien ajanvietettä, jonka luki vaivatta loppuun. Mitään suurta tunne-elämystä en kuitenkaan saanut.

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

Joka vuosi saan joululahjaksi kirjan, joka on yleensä Leena Lehtolaisen uusin. Siksi luinkin tämän vasta nyt, vaikka kirja on ilmestynyt jo aiemmin. Ahmin kirjan noin vuorokaudessa, sillä Lehtolaisen kirjoistustyyli sopii lukemiseeni vallan mainiosti.

Vaikka kirja oliksin taas taattua laatua, olin hieman pettynyt tarinaan. Koin, että Maria Kallio ei kauheasti kehittynyt kirjan aikana, kuten aiemmin on ollut. Tarina oli hyvä ja sisälsi myös yllättäviä käänteitä. Lisäksi ajankohtaisuus ihan tämän päivänkin uutisiin on aivan selkeää.

Kirja ei kuitenkaan täysin yltänyt muiden Maria Kallio -kirjojen tasolle, mutta uutta kuitenkin odottelen. Kiinnostavaa onkin Marian lasten tarinoiden suurempi mukaantulo tässä ja toivottavasti uusissakin kirjoissa.