Meg Rosoff: Poikkeustila

Sain Nafisanilta Yöpöydän kirjoista jo syyskuussa haasteen lukea tämä Rosoffin teos. Lainasin sen jopa kirjastosta lähes saman tien, mutta jostain syystä se oli hautautuneena kirjastopinon pohjalle näin pitkään. Nopeastihan tämän luki, kun pääsi yli muutamasta hieman ärsyttäväst seikasta. Loppujen lopuksi teos oli myös oikein mukava yllätys.

Kirja kertoo 15 vuotiaasta Daisysta, joka lähtee Amerikasta serkkujensa luon Englantiin. Maailma on valmiustilassa ja sodan uhka leijuu uhkaavana yllä. Sitä eivät lapset kuitenkaan ymmärrä, vaan elävät, rakastuvat ja tutkivat maailmaa. Daisylla on syömishäiriö, hän rakastuu serkkuunsa Edmundiin ja oppii uudenlaisen elämän, kunnes sota syttyy. Kaikki muuttuu. Daisy ja Edmund joutuvat erilleen, Daisy Edmundin siskon kanssa toiseen kaupunkiin. Sodan kauhut näyttäytyvät kirjassa lapsen/nuoren silmin. Selviytyminen, ruoan hankkiminen ovat pääroolissa. Se kertoo, kuinka teknologiaan tottunut nuori pystyy kuitenkin selviämään maailmassa, missä ei ole sähköä tai Take away -kahveja.

Kirja on kirjoitettu Daisyn kertomana, hän katsoo aikaa taaksepäin. Ärsyttävä piirre, joka ensimmäisellä yrittämällä tyrehdytti lukuinnon, on se, että Tietyt Asiat on aina Välillä kirjoitettu Isoilla alkukirjaimilla tai jopa KAPITAALEILLA. Se ei vain jotenkin istunut omaan ajattelumaailmaan, vaikka tajusinkin, sen korostavan Daisyn kertomuksesta toisten sanomisia ja tekemisiä. 

Kirja oli ihan hyvä. En kuitenkaan ihan täysin hullaantunut, jotenkin tuntui, että aiheesta olisi saatu irti vielä enemmän. Kirja jotenkin töksähti vain loppuunsa, joka kuitenkin oli ainakin hieman yllättävä, mistä plussa. 

Kirjasta on ilmestymässä elokuva, joten jos haluat lukea kirjan ensin, nyt on se aika. Suosittelen kirjaa joka tapauksessa, sillä kyllähän se herättää ajatuksia ja on ihan mukava, pikkaisen erilainen luettava. 

Kiitokset Nafisanille.

Maria V. Snyder: Myrkyn oppitunnit

Tänään tuleekin triplapostaukset, olen siis ollut ahkera. Lähinnä ehkä odotan vain, että norovirus iskee minuun, joten yritän lepäillä ja tietenkin lukea. Tässä on kyseessä Harlekiini paranormal romance sarjan uusin kirja, joka kolahti kotiini viikolla. 

Kirjan tarina on mukavaa vaihtelua kaikkien vampyyrien ja ihmispetojen joukossa. Se sijoittuu jonnekin maailmaan, jonnekin dystooppiseen elämään, jota ei ole tarkemmin määritelty. Kirjan päähenkilö on Yelena, joka on tuomittu murhasta kuolemaan. Hän on lojunnut vankityrmässä yli vuoden, kunnes hän kuulee olevansa seuraava hirtettävä. Yelena on kokenut lyhyen elämänsä aikana karmeita asioita, joten kuolema tuntuu vain tavalta päästä pois. Käy kuitenkin niin, että Komentajan päävakooja Valekilla on muita suunnitelmia ja niinpä Yelenasta tulee maistaja suojelemaan Komentajaa myrkyttämiseltä. Hän kokee samalla sisimmässään muutoksia ja kuulee olevansa taikurien sukua. Taikureiden, joita Valek suruttomasti teloittaa. Hyvin monitahoinen, kiinnostava juoni, joka kehittyy kirjan aikana mielenkiintoisiin vaiheisiin. Kirjalle on ainakin kaksi jatko-osaa ja odotan innolla niiden suomennosta.

Pidin kirjasta todella paljon. Se oli virkistävän erilainen. Tuulahdus jostain ankeasta tulevaisuudesta, jossa kuitenkin tulee pieniä valonpilkahduksia ja tietenkin rakkautta. Rakkaus on tosin tässä kirjassa sivuosassa, putkahtaa vasta loppuvaiheessa. Myrkyt, salaliitot ja yliluonnolliset kyvyt ovat keskiössä. Yliluonnollisuus ei ole mitenkään korostettua, se on vain tiettyjen ihmisten ominaisuus. 

Suosittelen lämpimästi. Kirja ilmestynee kauppoihin kevään aikana. Odotan innolla seuraavia osia, kirjailija oli kiinnostava uusi tuttavuus.

Pentti Jarla: Fingerpori 1-4

Tunnustan, että olin aiemmin se henkilö, joka piti Fingerporia typeränä ja ihan tyhmänä. En vain tajunnut, mitä huvittavaa näissä sarjakuvissa oikein oli. Sitten yhtenä päivänä kaikki vain avautui. Tajusin sen kaiken, hienouden, sanojen monimerkityksen, sen kaiken, mikä tekee Fingerporista parhaimmillaan erittäin terävän ja ajankohtaisen sarjakuvan. Yhteen strippiin on saatu puristettua se jokin juttu.

Jotta suuri Fingerpori-aukko sivistyksessäni olisi täyttynyt mahdollisimman nopeasti, päätin lukea nämä neljä Fingerpori -albumia ihan putkeen. No, putkee ei ihan mennyt ja urakka kesti muutaman kuukauden, sillä kaikesta hyvyydestään huolimatta liika on liikaa ja jotenkin näihin vitseihinkin turtuu, kun lukee monta sivua päivässä. Samaan aikaan äänestettiin Hesarissa parasta strippiä ja olen sitä mieltä, että parhaat puuttuivat joukosta.

Ehkäpä vielä jossain vaiheessa luen lisää albumeita, mutta nyt on pakko pitää Fingerporiton aika, tosin helppoa se ei ole, sillä alueemme lehdessä on joka päivä yksi loistava strippi. Aamun kohokohta.

Sitä vain pohtii näitä lukiessa, millainen kieroutunut mieli näitä oikein keksiin. Näin sitten Jarlan haastattelun tv:stä ja hän kertoi saavansa vinkkejä lukijoilta, joten kieroutuneita mieliä on enemmänkin. En yhtään ihmettele, että hän on suosittu, sillä hän osaa loistavasti väännellä ja hyväksikäyttää suomen kielen hienouksia.

Suositten. Osallistun tällä sarjakuva-haasteeseen, tosin vain yhtenä kirjana.

Uusi kirjahylly täyttyy

Viimein, oma hylly omille kirjoille. Aivan ihanaa. Koko asunnosta tuli heti paljon kodikkaampi, lämpimämpi. Ihan aukotonta järjestystä en vielä ole kirjoille suunnitellut, täytyy katsella ja testailla. Tässä kuitenkin jotain...

Tässä jälkimmäinen puolisko. Kuten näkyy muutamia tyhjiä hyllyjä vielä on, enkä oikein pidä noista kaikista tietokirjoista alahyllyllä. Logiikkana Lenin patsaan molemmin puolin on Venäjä/Neuvostoliitto kokoelmaa. Sokrateen vieressä ovat filosofia opukseni ja niiden yläpuolella runoja. Kahdella alimmalla pienistä hyllyistä ovat urheilu ja etenkin jääkiekkokirjani. Dekkarit ja vanhat kirjat ovat myös omilla hyllyillään. Omista surkean vähän koriste-esineitä, mutta toisaalta kirjoja olisi kivempi saada kaikille hyllyille kuitenkin mielummin.

Tämä hyllyn kuvasin jo tyhjänäkin. Vieläkin löytyy muutama tyhjä hylly. Täältä löytyy suurimmaksi osaksi romantiikkaa jaoteltuna kirjailijoiden mukaan, mutta myös sekalaista kirjallisuutta. Ainoalla täytetyllä alimmalla hyllyllä ovat käsityökirjani, joista suurin osa käsittelee neulomista tai virkkausta. 

Aika paljon kirjoja löytyy vielä muualta, kuten pokkareita ja töihin liittyviä kirjoja. Niitä en aikonut tuoda näihin hyllyihin kuitenkaan enempää. Hyvähän se on, että on tilaa uusille kirjoilla :). 

Löytyykö tuttuja kirjoja?

Nicola Cornick: Skandaalien lordi

Tyttäreni mursi kätensä ja joutui leikkaukseen, mikä oli yllätys ja olin lähtenyt sairaalaan ilman kirjaa, mikä on todella harvinaista, kudin sentään oli mukana. Mukava yllätys oli, kun sairaalan kirjastokärry sattui huoneeseen juuri sillä hetkellä, kun kirjan kaipuu oli suurin. Valikoima ei nyt mikään häikäisevä ollut, eikä toisaalta tilanteessa pystynyt ajattelemaan mihinkään järkevään sitoutumista, joten eipä yllättäen mukaan tarttui tämä Cornickin kirja. Tytär voi hyvin ja äiti sai kirjan loppuun.

Kuten nimestä voi päätellä pääosassa on mies, joka on Lontoon seurapiireissä skandaalien käryjen seuraama. Lordi Hawksmoor on komea ja monessa liemessä keitetty mies, jolla on pimeä menneisyys, josta hän kantaa yhä arpia sielussaan. Viaton Catherine Fenton joutuu kuin vahingossa sekoitetukti lordin ja ilkeän kihlattunsa välisiin sekaannuksiin. Rakkaus syntyy, mutta onko lordi Hawksmoor rakkauden arvoinen.

Cornickille tyypilliseen (ainakin lukemieni kirjojen perusteella) mukana on jälleen kurtisaaneja, jotka ammatistaan huolimatta ovat, ainakin osa on, hyviä ihmisiä, joilla on vain ollut huono tuuri elämässä. Naiset ovat kauniita ja miehet komeita ja vaarallisia. Oikein perinteinen historiallinen romaani siis. Hyvä kirja siihen elämäntilanteeseen, jossa tuolloin juuri olin. 

Toivoin jo pari kirjaa sitten, että saisin luettua jotain järkevää, mutta pahaa pelkään, että en taida, sillä murtuneen käden lisäksi perheessä jyllää norovirus, joten olo on hutera, vielä onneksi vain valvottujen öiden vuoksi.

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa (äänikirja)

Olen viime aikoina valinnut äänikirjoja lukijan mukaan, Lars Svedbergin. Hänen äänensä, eläytymisensä ja artikulaationsa sopii todella hyvin äänikirjoihin ja hänen kuuntelemisensa tekee työmatkoista nautinnon. Tässäkään teoksessa hän ei petä, vaan tekee loistavaa työtä. Myös kirja on Christien tapaan suljetun huoneen mysteeri ja sisältää herkullisia henkilöhahmoja.

Kirja alkaa, kun kenraali Pantryn kirjastosta löytyy tuntemattoman nuoren naisen ruumis. Miten se on sinne joutunut, kuka hän on ja kuka on murhaaja ja mikä on hänen motiivinsa? Kaikki on alussa hyvin selittämätöntä ja tuntuu mahdottomalta tietää vastauksia. Neiti Marple sotkeutuu kuvioihin ja hänen ihmistuntemuksensa loppujen lopuksi selvittää tapahtumat. Jännitys kirjassa säilyy loppuun asti, murhaajan henkilöllisyys selviää ihan viimeisillä minuuteilla. Hyvin ovelasti rakennettu asetelma.

On jotenkin uskomatonta ja samalla hienoa, kuinka hyvin Christien kirjat ovat säilyneet. Niiden teemat ja tapahtumat ovat hyvin tuoreita, vaikka ikää onkin jo. Toki aikalaiskuvausta löytyy ja niin pitääkin. Olen nähnyt kyseisen kirjan pohjalta tehdyn tv-elokuvan, mutta en muistanut lainkaan murhaajan henkilöllisyyttä, mikä teki kuuntelusta kuin ensimmäisen kerran.

Christie on sellaista hyväntuulen murhameininkiä, jos näin voi määritellä. Murhat ovat yläluokkaisia, eivät karmaisevia tai mitenkään verisiä. Ihmiset säilyttävät niissä usein kasvonsa ja salaavat asioita. Selkeä luokkajako näkyy hyvin Christien maailmassa ja sitä korostetaan vielä kirjoissa.

Lisää Christietä tulossa äänikirjana seuraavaksi Hercule Poirotin muodossa.

Judith James: Keijukaiskuningatar

Nyt on pakko hehkuttaa. Eilen vielä pohdin, josko jaksan enää lukea näitä Harlekiini -romaaneja, vaan kaipasin jotain enemmän. Helpoin ratkaisu illalla on kuitenkin aloittaa romanttinen kirja, sillä sen jälkeen on hyvä olo nukkua. Tällä kertaa yllätys oli hyvin suuri, kun törmäsinkin uusimassa Harlekiinissa johonkin oikeasti kiinnostavaan ja kirjaan, jossa lopussa on vinkkejä tietokirjoihin, joista voi lukea enemmän tosielämän hahmoista, joihin myös tämän kirjan hahmot pohjautuvat. Koko kirjakin olin aivan ihana yllätys.

Kirja sijoittuu 1600-luvun Englantiin, kun puritaanit ja rojalistit käyvät sisäistä kamppailua monarkian asemasta. Kaarle I on ajettu maanpakoon ja näyttäisi siltä kuin puritaanit olisivat saavuttamassa voiton. Elizabeth asuu yksin palvelijoiden kanssa metsäisessä mökissä, kun hänen tupaansa tupsahtaa haavoittunut mies, joka on kuin onkin tuttu. Mies ei kuitenkaan muista häntä. He viettävät yön, joka syöpyy molempien mieliin. Mies on William, jonka kanssa Elizabeth vietti lapsuutensa onnellisimpia päiviä. William on rojalisti, joka nousee seuraavien vuosien aikana Kaarle I:n hovirunoilijaksi ja kerää mainetta sarkastisilla runoillaan valtijasta. Elizabeth menettää taas kaiken. Williamista tulee hovin orja etenkin henkisesti. Hän hukuttaa tuskansa naisiin ja viinaan, kunnes tapaa jälleen Elizabethin. Taustalla on lapsuuden hyväksikäyttöä ja siitä kumpuavaa ahdistusta. 

Kirjassa kuvataan ja kerrotaan suhteellisen paljon tästä puritaanien ja rojalistien yhteenotosta. Myös Kaarle I:n hovia kuvataan tarkasti. Kirjassa käsitellään myös muita seikkoja, jotka eivät ole kovin tyypillisiä tämän tyyppisille kirjoille. Yleensä mies on katkeroitunut rakkaudessa, mutta tässä kirjassa miehen haavat ovat syvemmällä, lapsuuden hyväksikäytössä. Jotenkin kauheudessaan nämä haavat ovat helpommin uskottavia ja selittävät henkilön käyttäytymistä hyvinkin paljon paremmin kuin muutoin. 

James on uusi tuttavuus. Goodreadsista löytyy useampia hänen kirjojaan, toivottavasti niitä myös suomennetaan enemmän. Täytynee muuten siirtyä näidenkin osalta alkuperäiskieleen. Tätä suosittelen erittäin lämpimästi, anna sen yllättää.

Osallistun kirjalla myös Aikamatka -haasteeseen osioon Myllynkivikauluksia ja pönkkähameita.

Louise Allen: Malli astuu seurapiireihin

Allen on vakuuttanut minut romantiikan nälän taltuttamisella jo monet kerrat, eikä hän petä tälläkään kertaa. Tässä nuhassa minkään älyllisen lukeminen ei edes onnistuisi.

Modisti Tallie on itsenäinen omillaan toimeentuleva nainen, joka on joutunut ajoittain rahapulassa myös poseeraamaan taidemaalarin mallina asiallisissa alastomuutta vaativissa kuvissa. Erään kerran hän melkein jää kiinni, mutta komea lordi Arndale pelastaa hänet tietämättä kuitenkaan pelastamansa neidon henkilöllisyyttä. Näiden kahden tiet kohtaavat Tallien saadessa huomattavan perinnön ja muuttaessa lordin tädin luo asumaan. Lordi tietää Tallien salaavan jotain, mutta ei tajua kuinka vaarallisiin tilanteisiin salaisuus voi heidät saattaa.

Tarina on tavallaan tuttu, mutta erilaisella tvistillä. Aivan loistavaa lukuseuraa peittojen alle teekupin seuraksi. Nyt tosin mieli halajaa taas haastetta, mutta ensin pitää pään toeta taudista.

Kirjahyllykin saa vielä odotella, kun mieskin sairastui eikä jaksa viimeistellä toista puolikasta.

Juliet Landon: Kouluneidin salaisuus

Pakko sanoa vain uuh. Lukujumi on melkoinen ja tuntuu jälleen, että mikään ei edisty, ehkä tämä alkava flunssakin on osasyynä siihen, mutta kuten olen itselleni jo hokenut, niin lue mitä luet ja niin teen. Tämä on kirja, joka ei varmaankaan ole paraatipaikalla uudessa kirjahyllyssäni, jos sinne päätyy lainkaan, mutta jälleen on todettava, että kyllähän se ihan kiva ajanviete oli.

Letitia on kouluneiti eli itsenäinen nainen, joka kaikkien suureksi järkytykseksi käyttää silmälaseja myös ihan ihmisten ilmoilla. Saattaa tosiaan olla aikoja, jolloin silmälaseja julkisesti käyttäviä on pidetty kapinallisina. Nykyään ei ehkä niinkään, mutta kyllähän niillä pystyy persoonallisuuttaan korostamaan, jos haluaa. No, kuitenkin Letitia on myös suosittujen romanttisten kirjojan kirjoittaja, vaikka hänellä ei olekaan lainkaan kokemusta miehistä. Tämän kirjailijan työnsä hän tekee kuitenkin salaa, jotta hänen hyvämaineinen koulunsa ei menettäisi oppilaitaan.

Lordi Rayne on yllättäen naistenmies, joka iskee silmänsä Letitiaan. Hänelle paljastuu hiljalleen kouluneidin rohkeus ja salaisuudetkin. Myös Letitia saa romanttisille ajatuksilleen vertailukohdan todellisuudessa. Sellainen siis hyvin tavanomainen tarina, jossa pienenä potkuna nuo silmälasit.

Luettava, ihan viihdyttävä kirja, joka sopi nyt oikein mainiosti ahdistavaan lukujumiini, johon osasyynä on varmasti lisääntynyt lankavarasto ja WoW.

Uusi kirjahylly

Olen muutaman kerran nolona maininnut, että meillä kotona ei ole oikein sellaista kunnon kirjahyllyä, vaan kirjoja on vähän siellä täällä, lähinnä siis joka huoneessa. Mieheni on luvannut tehdä hyllyn, koska olohuoneemme on hieman ongelmallinen. Ja nyt lupaus on realisoitunut. Eilen illalla saimme valmiiksi hyllykön ensimmäisen osan. 

Hylly on tehty liimapuulevyistä. Käsitelty kevyesti vernissalla ja odottaa nyt innolla kirjoja. Tässä ensi silmäys ilman kirjoja.

Eilen laitoin jo muutamia kirjoja, mutta tänään on tarkoitus järjestellä enemmän. Ylähylly on sovitetty pokkareille ja alahylly on hieman korkeampi, muut hyllyt ovat noin 25 cm korkeita. Kulmahyllyssä on eri jako. Toinen melkein samanlainen on tulossa vastakkaiseen nurkkaan.

Ongelmahan on nyt kirjojen järjestely, millä logiikalla, missä järjestyksessä. Vinkkejä?

Mika Waltari: Komisario Palmun erehdys (äänikirja)

Palmu -elokuvat ovat olleet lapsuudesta asti suuria suosikkejani ja muistelen lukeneeni kaikki kirjoinakin hyvin nuorena. Tyttäreni on jostain syystä päässyt 20 vuotiaaksi ilman, että on nähnyt elokuvia tai lukenut kirjoja, olikin ihanaa esitellä  hänet Waltarin sympaattisiin hahmoihin. Hän jopa innostui asiasta niin paljon, että aikoi hakea loputkin kirjat.

Kyseisestä kirjasta tehty elokuva on ehkä sarjan paras ja siksi hyvin mielessä. Tiesin siis alusta alkaen, kuka on murhaaja ja sen vuoksi olikin hienoa kuunnella Palmun hienoisia vihjauksia murhaajan suuntaan. Tosin en varmaan olisi asiaa ihan heti itse keksinyt. Hahmot, jotka ovat tuttuja elokuvista, heräävät jotenkin eri tavalla henkiin kirjassa. Kertojana toimii Palmun apulainen lain ylioppilas Toivo Virta, joka on hyvätahtoinen tomppeli, kuten Palmun häntä kuvailee. Taustalla häärii myös Kokki, joka elokuvassa on hyvinkin iso rooli, sillä Leo Jokela on aivan hurmaava. Olen ollut häneen aina syvästi rakastunut juuri Kokin roolin takia. Täytyy myöntää, että elokuvan roolitus on hyvin osuva, jos mietiään Waltarin hahmoja kirjassa ja heidän käytöstään ja olemustaan. 

Juoni lienee monelle suhteellisen tuttu, mutta kerrataanpa. Tapahtuu siis murha. Rikas Bruno Rygseck löydetään kuolleena kylpyhuoneestaan. Tapahtumaa pidetään ensin tapaturmana, mutta Palmu äkkää kohta pian murhaajan tekemän erehdyksen ja ymmärtää kyseessä olleen murhan. Paikalla on sekalainen joukko Brunon sukulaisia ja muutamia ulkopuolisia, herkullisia henkilöitä kaikki. Jokaisella tuntuu olevan jotain salattavaa. Tapahtuu vielä toinenkin murha ennen kuin Palmua aletaan tosissaan uskoa. Kirjassa on jännitystä, hitunen romantiikkaakin ja loistavaa henkilökuvausta. Ajankuvaus ei tietenkään ole kirjassa niin päälleleimaava kuin elokuvassa, mutta sitäkin löytyy. Toisaalta on todettava, että muutamista vanhahkoista sanonnoista ja tietenkin työtavoista huolimatta kirja on kestänyt aikaa aivan loistavan hyvin.

Lukijana suosikkini Lars Svedberg, joka osaa eläytyä kirjoihin aivan erityisen hyvin. Hän onkin lukenut kaikki kuuntelemani Waltarit. Itse olen huomannut kirjastossa käydessäni hipelöivän Waltarin kirjoja sekä normaali osastolla että myös historiallisten kirjojen osastolla. Pahaa pelkään, että hän on saanut minut pauloihinsa.

Haasteet vuodelle 2013

Olen nyt pitkään (melkein 10 päivää) pohtinut, josko otan haasteita itselleni lainkaan vuodelle 2013, mutta on niin monta hienoa ja kiinnostavaa haastetta käynnissä, että pakkohan se on itsensä taas yrittää haastaa tekemään jotain muuta kuin sitä normaalia. Aikaisemmista haasteista olen onnistunut vain Tietohaasteessa, hyvä sekin ja siitä olen hyvin ylpeä. Nyt valitsin haasteita, jotka eivät tavallaan rajaa luettujen kirjojen genrejä, vaan suuntaavat kenties vain valintaa.

Kiinteistöhaaste

Ensimmäisenä tulkoon Emilien luotsaama Kiinteistöhaaste. Tässä on tavoitteena lukea kirjoja, joiden miljöönä toimii vanhvasti jokin rakennus. Saavutukset seuraavasti:

Linna: 16 kirjaa

Kartano: 10 kirjaa

Huvila: 8 kirjaa

Mökki: 4 kirjaa

Lato: 1 kirja

Jos nyt vaikka mökkiin pääsisi.

Aikamatka -haaste

Toisena haasteena haastan itseni aikamatkalle Ainon Aikamatka-haasteen luotsaamana. Tavoitteena on lukea kirjoja, jotka tapahtuvat jonainen toisena ajankohtana kuin tämä omamme. Teemoina ovat:

1. Ritarit ja linnanneidot
Tämä kategoria pitää sisällään  Kirjat ja tarinat, jotka sijoittuvat aikaan n. 1000-luvun molemmin puolin.
2. Muinaisilla poluilla
Kategoriaan voi sisällyttää kaikki eaa olevat/sijoittuvat tarinat  sekä muista kategorioista väliin jäävät aikakaudet (nykyisen ajanlaskun alkuvuosisadat, pimeä keskiaika).
3.  Myllynkivikauluksia ja pönkkähameita
Tämä kategoria sisältää aikakaudet renesanssista romantiikkaan, eli tähän voi sijoittaa hyvin monenlaisia tarinoita eikä niiden kategorian nimestä huolimatta tarvitse sisältää pukuloistoa.
4. Seikkailijoita ja tieteentekijöitä
Tarinat ja seikkailut jotka sivuavat löytöretkiä  niin maalla, merellä kuin  ilmassa, niin kuin myös ihmsmielissä. Esim. suuret löytöretket, naparetket ja myös tieteelliset löydöt ja viritelmät.
5.  Ajan tuolla puolen
Tämä kategoria on varattu puhtaalle fantasia- ja science fiction -kirjallisuudelle, tarinoille, joiden aikamääritelmää on vaikea sijoittaa mihinkään elettyyn historialliseen ajanjaksoon tai teemaan.

Ja asteikkona:
Matkustaja - yksi satunnainen kirja mistä tahansa kategoriasta
Jungmanni - kolme kirjaa mistä tahansa kategoriasta
Matruusi - yksi kirja jokaisesta kategoriasta tai yhteensä viisi kirjaa
Perämies - yhteensä kymmenen kirjaa
Kapteeni - yhteensä 25 kirjaa

Tavoite, hmm... tekisi mieli tavoitella kapteenia, mutta saas nähdä.

1800-luvun kirjat

Kolmantena haasteena haastan itseni lukemaan 1800-luvun kirjoja. Tätä haastetta hallinnoi Ofelia. Tavoitteena on siis lukea kirjoja, jotka on julkaistu 1800-1899. Tässä kisassa voi saavuttaa aatelisarvoja seuraavasti:


Herttua/herttuatar – 20 teosta
Markiisi/markiisitar – 16 teosta
Jaarli/kreivitär – 12 teosta
Varakreivi/varakreivitär – 8 teosta
Paroni/paronitar – 4 teosta

Olen aina halunnut olla herttuatar, mutta varakreivitärkin käy.

Seitsemän sarja -sarjishaaste

Loppuvuodesta luin muutamia loistavia sarjakuvia ja siksi osallistun ehdottomasti tähän haasteeseen. Tämä haaste löytyy Susan blogista. Tavoitteena lukea vuoden aikana vähintään 7 sarjakuvakirjaa ja blogata niistä sekä tehdä yhteenveto. Lukupinosta taitaa nytkin löytyä jo 4, joten olen hyvin optimistinen tämän suorittamiseen.

Kansainkynttiläin kokoontumisajot

Aikaisempi onnistuminen tietokirjojen parissa ajoi minut osallistumaan vielä tähän haasteeseen, joka löytyy Maukan blogista. Tavoitteena on lukea tietokirjoja eri kategorioista. 

Kategoriat ovat seuraavat:
I) Filosofia
II) Psykologia
III) Uskonto
IV) Yhteiskunta
V) Media ja viestintä
VI) Maantieto
VII) Matkat
VIII) Kansatiede
IX) Luonnontieteet
X) Luonto ja ympäristö
XI) Matematiikka
XII) Tekniikka, teollisuus (esim. muotoilu) ja liikenne
XIII) Käsi- ja puutyöt, kokkailu & muunlainen askartelu. Huom! Edellyttää kirjan avulla toteutetun projektin.
XIV) Talous ja kuluttaminen
XV) Kirjallisuustiede
XVI) Kielet ja kielitiede
XVII) Historia
XVIII) Kuvataide, musiikki, tanssi ym.
XIX) Elämäkerrat ja muistelmat
XX) Yleisteokset

Valaistuksen tasot taas:

Sytkäri - 3 kirjaa ja 2 kategoriaa
Taskulamppu - 6 kirjaa ja 3 kategoriaa
Hehkulamppu - 9 kirjaa ja 4 kategoriaa

Hehkulampun valossa on mukavin lukea, mutta jos sentään sytkärin saisi.

Saapas nähdä onko ahneella tällä kertaa millainen loppu.

Chuck Palahniuk: Tukehtuminen

Victor Mancini on noin 30 vuotias mies, lääkiksen keskeyttäjä. Hänen äitinsä on hoivakodissa eikä suostu syömään, vaan on hiljalleen näivettymässä pois. Lapsuudessa äiti kohteli poikaa usein kaltoin ja kärsi mielenterveysongelmista. Äiti luulee poikaansa entiseksi oikeusavustajakseen. Victor tienaa rahaa työskentelemällä 1700 –lukua imitoivassa kylässä sekä tukehtumalla ravintoloissa. Hänen pelastajansa lähettävät hänelle rahaa. Victor on lisäksi seksiaddikti. Victorin ystävä Denny työskentelee myös samassa kylässä ja joutuu usein jalkapuuhun. Denny kerää kiviä, suuria lohkareita. Tohtori Paige Marshall hoivaa Victorin äitiä ja yrittää saada Victorin suostumaan antamaan äitinsä geenikokeisiin. Hän sanoo Victorin olevan Jeesuksen poika. Victor tunnustaa kaikkien synnit. Kuten Victor toteaa; mitä Jeesus EI tekisi.

Kirja on täynnä omituisuuksia. Ajoittain palataan Victorin lapsuuteen. Kirja on outo, se on täynnä viittauksia Jeesukseen, sisältää roiseja seksikohtauksia, vilisee rivouksia ja kuvottavuuksia. Se on kuitenkin erittäin hyvä ja mukaansa tempaava. Victor kaikessa kurjuudessaan ja itsekkyydessään on kuitenkin humaani ja toisista välittävä ihminen. Hän on mukaan temmattavissa, ajelehtiva, mutta kuitenkin jotenkin määrätietoinen. En haluaisi häntä ystäväkseni, mutta jotenkin kuitenkin saattaisin pitää hänestä, vaikka tuomitsisinkin monet hänen teoistaan.

Palahniuk ei ole helppo kirjailija. Hänen teoksistaan on helppo olla pitämättä, mutta niitä on myös toisaalta helppo rakastaa. Hän puuttuu tabuihin, tuo esiin kaksinaismoralismin kieroutuneella tavallaan. Hän herättää ajattelemaan, pohtimaan ruumiineritteiden hajuisessa maailmassa. Me ihmiset olemme eläimiä ja meillä on eläinten vietit, vaikka sivistynyt kansa pyrkiikin niistä eroon.

Olen erittäin hämmentynyt ja kuitenkin erittäin tyytyväinen luettuani viimein kirjan loppuun. Kirjan lukeminen ei ollut monellakaan tavalla helppoa. Kirjassa ei tavallaan ole lainkaan juonta, vaan kuten Victor, kirjakin ajelehtii, kunnes päästään viimeisille sivuille ja kaikki paljastuu nerokkaasti. Ilman loppuhuipennusta olisin ollut tyytymätön. Kirjaa itse asiassa suositteli lähikirjaston kirjastontäti, kun palautin Palahniukin Kirotun ja kehui tämän olevan oma lempparinsa. Täytyy myöntää kuitenkin, että pidin enemmän Kirotun sapenkatkuisesta maailmasta.

Palahniukia on lukupinossa vielä parin kirjan verran. Nyt on lukeminen vähän vähemmällä, kun menin taas ostamaan peliaikaa WoWiin ja koukussa ollaan.

Vuosi 2012 pakettiin ja vuoden 2013 tavoitteet

Vuosi 2012 oli hyvin lukupainotteinen. Luin vuoden aikana 162 kirjaa ja muutaman bloggaamattoman päälle. Lukemisesta tuli ajoittain liian suorituskeskeistä, joten päätinkin syksymmällä palata juurilleni eli lukea mitä huvittaa milloin huvittaa. Tämä päätös on ollut varsin erinomainen.

Tässä vielä lukemiset taulukoituna ja grafiikkana. Genret ovat itse pähkäiltyjä.

Itseäni loppujen lopuksi yllätti vain tietokirjojen määrä, lähinnä se, että niitä oli noinkin paljon ja siitä olen erittäin ylpeä. Romantiikan ylivoima oli selvä, mutta senkään osuus ei loppujen lopuksi ollut niin suuri kuin olisi voinut ajatella. 

En ole ottanut käyttöön muita tilastotyökaluja kuin bloggerin jo tarjoaman, joten en pysty sanomaan suuremmin mitään vuoden kävijämääristä, mutta kävijät lisääntyivät. Taisin jonain päivänä ylittää jopa 100 kävijän määrän, mutta vain yhtenä. Lukijoita tuli lähes puolet lisää, mikä on aina mukavaa. 

Vuodelle 2013 asetan tavoitteeksi lukea 120 kirjaa. En aseta muita tavoitteita, tosin olisi kiva, jos saisin luettua muutaman klassikon, mutta tästäkään en ota paineita. Katsotaan minne kirjavirta kuljettaa. Haasteita yritän välttää, sillä ne muuttuvat päässäni suorituksiksi. Yritän kuitenkin lukea enemmän kirjoja, joita olen hamstrannut kotiini ja pyrin olemaan ostamatta muita kuin kirpparikirjoja. Ehdottomuus ei kuitenkaan sovi minulle, joten vain toivon pystyväni tähän.

Jools Sinclair: 44 (book six)

Olen niin haltioissani uudesta Firestani. Taustavalo on hieno ominaisuus ja koska kirkkautta saa säädettyä, eivät silmätkään hyydy. Olen nyt ladannut laitteeseeni kymmeniä ilmaisia kirjoja ja muutaman maksullisenkin kuten tämän sarjan kuudennen osan. Hintaa oli noin 3 euroa, mikä ei suinkaan ole paha. Monista sarjoista ensimmäinen on saatavilla ilmaiseksi (tästäkin sarjasta) ja jatko-osien hinnat vaihtelevat (kokemus muutamista) 2-6 euron välillä.

Kuudes osa oli huomattavasti parempi kuin viides osa. En ehkä sanoisi, että paras tähän astisista, mutta top kolmessa kuitenkin. Haamu lähestyy Abbya ja näyttää hänelle vision tulevaisuudesta, kuolleen naisen kujalla ja pyytää Abbya pelastamaan hänet. Ongelmana on, että Abby ei tiedä, kuka nainen on, milloin hänet tapetaan ja kuka on tappaja. Hän tietää vain, että murha tapahtuu, kun on juuri alkanut sataa lunta. Tätä tilannetta selvitellään kirjassa. Ty on miettimässä suhteen jatkoa ja Abby pohtii samaa tahollaan, romantiikkaa ei siis ole tarjolla. Kirja loppuu erittäin koukuttavasti ja seitsemäs osa onkin tulossa varmaankin piakkoin, toivotaan ainakin.

Kuten olen jo varmaan aiemminkin todennut, eivät nämä mitään kirjallisuuden merkkiteoksia ole, mutta erittäin hyvää ajanviihdettä. Sinclair kirjoittaa erittäin maanläheisesti kuin Abby olisi kuka tahansa meistä. Hän on hyvin tavallisen oloinen vaikka onkin paranormaali ja tapahtumat eivät ole mitään ihan tavallisia.

Odotan seuraavaa osaa vesikielellä ja siinä välillä Kindlestäni löytyy klassikoiden ohella nyt monia ensimmäisiä osia.

Nicola Cornick: Lontoon viimeinen hurmuri

Aloitetaan uusi vuosi siitä, mihin vanha jäi, hömpän parissa. Mikä sen mukavampaa tällaisella säällä, jolloin ulos menee vain pakosta pissattamaan koiria. 

Tämä oli kyllä huomattavasti miellyttävämpi lukukokemus kuin Herriesin vuoden viimeinen. Kirja sijoittuu 1900 -luvun alkuun, mikä on mukavaa vaihtelua 1800- ja 1700-luvuille, joihin nämä yleensä sijoittuvat. Erästä arvokasta herraa on kiristetty, jonka vuoksi Jack Kenrel kääntyy pahamaineisen Sally Bowlesin puoleen, jotta tämä voisi estää siskoaan kiristämästä. Sally ei olekaan niin pahamaineinen kuin puheet antavat odottaa eikä Jack niin tunteeton, että hän ei oppisi uudelleen rakastamaan. Nämä kaksi elämän heittelemään ihmistä löytävät toisensa mutkien kautta.

Kirjassa on romantiikkaa, mutta tällä kertaa kuumat tunteet vievät ajatukset ihan muualle. Kohtaukset ovat ajoittain niin rohkeita, että melkein itseäänkin punottaa, mutta ei sentään. Sellaista oikein mukavaa luettavaa, kun on vatsa täynnä ja suhteellisen rauhallinen hetki eli kun lapset kerrankin jaksavat leikkiä legoilla vähän pidempään.

Suosittelen kyllä kaikille romantiikan nälkäisille. Sellainen tunnun itse olevan näin vuoden alussa, vaikka mieli halajaisikin jotain vähän enemmän sisältöä omaavien kirjojen pariin.