Mattias Edvardsson: Aivan tavallinen perhe (äänikirja)

Tähän kirjaan tartuin täysin vahingossa. Olin matkalla ja yhtäkkiä tuli tarve saada kuunnella kirjaa. Lainassa ollut äänikirja ei kiinnostanut, joten valitsin Ellibsistä ensimmäisen äänikirjan fiktion puolelta, joka oli vapaana ja se sattui olemaan tämä. Kuunneltuani jonkin aikaa luin netistä arvioita ja voi olla, että en olisi kirjaa lainannut niiden perusteella. Nyt kuuntelin täysin ilman ennakkoasenteita ja aika pitkälle myös täysin ilman takakansitekstiä. 

Kirjassa keskiössä on aivan tavallinen ruotsalainen perhe tai niin he itse kuvittelevat olevansa. Perheen 19-vuotias tytär Stella pidätetään murhasta epäiltynä ja pian aivan tavallisesta tuleekin jotain ihan muuta. Kirjassa käsitellään murhaa isän, Stellan ja äidin näkökulmista. Jokainen heistä joutuu sekä kohtaamaan omat asenteensa sekä miettimään menneisyyden tekoja ja tekemättä jättämisiä. Isä on pappi, joka valehtelee. Stella on itsekäs teini, joka joutuu asettamaan jonkun muun itsensä edelle. Äiti on juristi, joka joutuu kikkailemaan oikeudella ja menettää samalla omaa luottamustaan oikeuslaitokseen. Jos kenelläkään oikeastaan on edes omatuntoa vai onko se vain syyllisyyttä.

Tavallaan pidin kirjasta ja tavallaan taas en. Pidin tarinasta, mutta en pitänyt kenestäkään päähenkilöstä. Ei heistä ehkä kuulunutkaan pitää, mutta en pitänyt tavasta, jolla kirjailija heitä kuvasi. En pitänyt tavasta, jolla tavoin kirjailija ohitti lukijan ajoittain, piti lukijaa tyhmänä. Kirja oli kliseinen, sen ihmiskuvat olivat kliseisiä, mutta kuitenkin se omalla tavallaan tuore. Hieman ärsyttävää lukea jo toinen kirja peräkkäin, josta ei oikein osaa sanoa pitkikö siitä vai ei. 

Se, mistä pidin, oli kirjan epilogi. Se käänsi tavallaan kaiken taas ihan nurinniskoin. Erinomainen lopetus kirjalle. Juuri, kun luulin olevani fiksumpi kuin kirjailija ja huokaavani, että näinkö tylsästi tämäkin, tuli pam.

Ellibs-sovellus ei ihan koko ajan suostunut toimimaan kanssani yhteistyössä, vaan jouduin monasti painamaan kirjaa uudelleen päälle, buuttaamaan koko sovelluksen tai muutoin vain vähän säätämään, mutta pääsääntöisesti meni ihan hyvin. 

Daniel Cole: Räsynukke

Sain vinkin tähän kirjaan ystävältäni, joka kehui kirjaa ja sanoi hänelle tulleen mieleen Arttu Tuomisen upean Leipurin. Ehkä jotain samaa tässäkin oli, mutta itse en ilman ystäväni ajatusta olisi yhdistänyt näitä kahta. Leipurin jälkeen olin aivan haltioissani, tämän jälkeen olin hieman kahtiajakoisissa fiiliksissä. Toki pidin kirjasta, vai pidinkö.

Kirjan päähenkilö on poliisi Wolf, joka on hyvin ristiriitainen persoona. Toisaalta hyvä poliisimies, toisaalta ehkä jopa psykopaattinen. Lontoosta löytyy ruumis, jossa on kuuden eri ihmisen ruumiinosia. Pian poliisi saa samalta murhaajalta listan, jossa on kuusi nimeä, jotka murhaaja sanoo tappavansa tiettyinä päivinä. Viimeisenä listassa on Wolf. Suunnattomasti käänteitä, yllättäviä sellaisia. Lontoon harmaa miljöö taustalla. Hieman alkoholisoitunut naispoliisi, jolla on tunteita Wolfia kohtaan. Ex-vaimo, joka on toimittaja. Kaikki palikat ovat siis valmiina ehkä liiankin valmiina. 

Luin kirjan nopeasti, lähinnä juonenkäänteiden vuoksi. Itse kieli oli mielestäni paikoin jopa ärsyttävän huonoa, liekö syy käännöksessä vai onkohan jo alkuperäisteksti ajoittain kömpelöä. Pidin kuitenkin kirjasta ajoittain, pidin siitä, että siitä löytyi kliseiden joukosta selkeitä uusia piirteitä, uusia kuvioita. Juoni vei mukanaan ja hetkittäin tunsin Wolfia kohtaan jopa myötätuntoa, kunnes kirja taas yllätti. Murhaajaa en arvannut kuin osittain, toisaalta loppu tuli melko nopeasti ilman sen suurempia vinkkejä. Koska viime aikoina olen ollut C.B. Striken lumoissa, vertasin kirjaa väkisin edelliseen lukemaani ja täytyy myöntää, että tämän kirjan pohjalta Strike vie voiton.

Jos törmään Coleen, luen varmaan seuraavan osan tätä sarjaa. En osaa sanoa, haenko kirjaa erikseen. Jännähän tällainen ristiriitainen fiiliskin on.

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (äänikirja)

Blogitauon aikana luin Robert Galbraithin C.B. Strike -sarjan ensimmäisen kirjan. Siitä fiilikset olivat kenties hieman kaksijakoiset. Toisaalta pidin, toisaalta odotuksiin nähden kirja ei ollut niin mielikuvituksellinen kuin olisin toivonut. Kuitenkin pidin hahmoista ja se on syy, miksi otin myös tämän kirjan työmatkakuunteluun.

Kirjailijan vaimo tulee pyytämään Strikea löytämään miehensä. Mies on kadonnut ennenkin, joten suurta huolta vaimolla ei ole. Kuinka ollakaan mies löytyy kuolleenna samalla tavoin kuin tämän viimeisimmän käsikirjoituksessa Bombyx Morissa päähenkilö kuolee. Käsikirjoitus onkin kirjan keskiössä. Käsikirjoitus on eräänlainen häväistysteos kirjailija Owen Quinen tutuista sekä siviilielämässä että myös kustannusmaailmassa. Epäiltyjä siis löytyy. 

Kirjassa Striken ja Robinin suhde kehittyy jonkin verran. Tiettyjä vihjailuja Robinin menneisyydestä heitetään ilman mitään koppia, joten ainakin olettaisin niitä purettavan seuraavassa kirjassa. Robin on myös mielestäni isommassa roolissa tässä kirjassa ensimmäiseen verrattuna. Striken ja Robinin kanssakäymistä on kiva lukea ja tuntea siitä hienovaraista latautumista, joka ei kuitenkaan mitenkään lämpene kirjassa. Saati lämpenee lainkaan...

Kirja kirjassa ei ole mikään uusi idea, mutta tässä sitä on käytetty varsin mainiosti murhan taustana. En arvannut murhaajaa oikein, mikä sekin oli mukavaa. Murhaaja paljastuu aivan lopussa ja loppuhuipennus on rakennettu oikein hyvin ja mielikuvituksellisesti.

Lukijana oli ihan Eero Saarinen, jonka ääntä jaksaisi kuunnella pidempäänkin. Itse Ellibslibrary tökki tämän kirjan kohdalla vähän liikaa, mutta annan vielä mahdollisuuden, kun tajusin siitä löytyvän appin. Tähän asti kuuntelin kännykän selaimen kautta. 

Kirjoista löytyy myös tv-sarja HBO:lta. Sitä olen katsellut näiden kahden ensimmäisen kirjan osalta. Mutkia oiotaan melkoisesti, mutta näyttelijävalinnat ovat oikein hyviä ja osuvia. Tämä kirja on puristettu kahteen jaksoon, joten melkoisesti on jätetty ulkopuolelle. Voin kuitenkin myös suositella tv-sarjaa.

Barbara Cartland: Markiisin kosto (äänikirja)

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa Satakirjastojen e-kirjaston äänikirjaa työmatkalla. Kokemus oli ihan jees, tosin aina ajoittain pätkiminen rasitti, mutta sille ei varmaan voi mitään, kun puhelinyhteys menee liian hitaaksi. Muutoin en juurikaan eroa huomannut muihin kännykän kautta kuunneltuihin äänikirjoihin. 

Itse kirja valikoitui kuunneltavaksi lähinnä kirjoituskurssini vuoksi. Syksyn viimeisenä tehtävänä oli kirjoittaa sekä positiivinen että nuiva arvio kirjasta. Tiesin heti tehtävänannon saatuani, että haluan tehdä arvion Cartlandin kirjasta, koska hän on juuri sellainen kirjailija, joka jakaa mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että Cartlandille on paikkansa, kunhan häntä ei ota liian totisesti.

Olen Cartlandia analysoinut tässä bloggauksessani. Aika hyvin voi sanoa, että kaava sopii myös tähän teokseen, joskin huomasin, että analyysini ei ole aukoton, vaan vaatisi hienoista päivitystä. Riittääpä tekemistä jatkokssakin.

Tässä teoksessa on synkeä markiisi, jolla on vihamies. Vihamies aikoo naida markiisin holhotin, joten markiisi ryhtyy koston enkeliksi ja päättää hakea kostonsa välineeksi viattoman nuoren tytön orpokodista. Tämä tyttö on köyhä, kaunis ja rakastuu oikopäätä markiisiin, joka ei taas ymmärrä omia tunteitaan kunnes on melkein liian myöhäistä. 

Taattua Barbaraa siis, ehkä hieman mielikuvituksetonta, mutta sellaista takuuvarmaa romanttista hömppää, jolle ainakin minä olen aina joskus hyvin avoin. Välttämättä kovinkaan monta Barbaraa en jaksaisi lukea peräjälkeen, mutta yksi silloin tällöin on ihan mukava.