Suurin odotuksin tartuin kirjastossa tähän kirjaan. Suuret odotukset eivät täyttyneet. Odotin suurta draamaa, romantiikkaa, kiihkeyttä, sain hieman valjun pläjäyksen historiaa, muutaman poskisuudelman ja hieman dramatiikkaa hitusella yliluonnollisuutta.
Cat on Cornwallilainen palvelijatar vuonna 1625. Hän kaipaa jotain äksöniä elämäänsä. Hän hamuaa kirjontamestariksi, mutta on joutumassa pakkoavioliittoon serkkunsa Robertin kanssa, kunnes joukko turkkilaisia merirosvoja vie kirkollisen ihmisiä vankeinaan Marokkoon. Täällä Cat kohoaa haluamaansa toimeen kirjonnan opettajana. Koko ajan hänellä on mukanaan kirjontakirja, johon hän kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä.
Nykyajassa Julia saa kyseisen kirjan jäähyväislahjaksi naimisissa olevalta poikaystävältään ja kiinnostuu merkintöjen kirjoittajasta niin, että seuraa tämän jälkiä Marokkoon. Siellä hän tapaa eksoottisen ja kiinnostavan Idrissin, joka auttaa häntä selvittämään salaisuutta.
Vielä tässä vaiheessakin kuulostaa todella hyvältä, mutta ei vain toimi. On pitkiä kuvauksia Robertin kulusta metsässä, sivukaupalla, mutta Catin ja merirosvopäällikön suhteen kehittyminen kuvataan muutamalla lauseella. MIKSI?
Odotin balsamia romantiikan nälkäiselle sielulleni ja sitä en saanut. Enkä myöskään oppinut erheestä, vaan lainasin myös kirjailijan toisen kirjan. Nyt kuitenkin harkitsen sen lukemista tai ainakin laitan toiveeni huomattavasti alemmas.
Hyllyni ovat täynnä romantiikkaa, mutta haluaisin löytää jonkun uuden, jonkun uuden näkökulman kuitenkin takuuvarmana ja perinteisenä. Onneksi on loma ja pieni erhe ei haittaa, sillä aikaa on.