Sandra Brown: Kuoleman kaiku

Sandra Brown on pitkään ollut kirjailija, jonka kirjoihin pystyi luottamaan, että sai mitä halusi. Muutama viimeinen lukemani kuitenkin pettivät ainakin jonkin verran. Siksi en odotellut suuria tästäkään teoksesta. Kun odotukset ovat alhaiset, ne ylittyvät helposti ja niin kävi nyt. En nyt voi sanoa, että olisin ihan haltioissani, mutta kirja oli ihan luettava. Tosin kannen lupaamaa erotiikkaa ja kiihkeyttä en nyt ihan kauheasti löytänyt. Muutoinkin tarina oli melko ohut ja ennalta-arvattava, mutta kun en enempää odottanutkaan.

Afganistanissa ansioitunut toimittaja saa tehtäväkseen kirjoittaa Savannahissa käytävästä oikeudenkäynnistä, jossa kaikki ei ole selkeästikään sitä, miltä näytää. Toimittaja ihastuu ja lopulta rakastuu oikeudenkäynnissä todistajana olevaan uhrin entiseen vaimoon. Ihan mielenkiintoisia kuvioita kirjassa on ja aika hyvin pysyvät langat käsissä. 

Tekisi mieli kirjoittaa kirjasta enemmänkin, mutta jotenkin silkkoa se kuitenkin oli. Viihdyttävä toki, mutta ei mitään, mistä oikeastaan muistaisin sen. Se on aina sääli, sillä kirjan kuuluu jättää jotain. Jokin ajatus edes, tunne. Ehkä kyynel, ehkä nauru. Hyvästä kirjasta näitä saa. Jos näin arvioin, tämä ei ollut kovinkaan hyvä kirja.

Eli jos haluat vain lukea jotain viihdyttävää, tartu tähän. Jos haluat jotain enemmän, älä.

Camilla Läckberg: Jääprinsessa

Luettuani Kultahäkin innostuin Läckbergin kirjoitustyylistä ja päätin aloittaa hänen tuotantonsa läpikäymisen järjestyksessä. Kuten yleensäkin pyrin lukemaan kirjailijan teoksia, jos saan innostuksen jostain hänen teoksestaan. Nyt olen siis lukenut uusimman ja vanhimman, hyvä alku. Kehityksen pystyi huomaamaan, mikä sekin on ihan hyvä juttu.

Erika Falck palaa kotitaloonsa vanhempiensa traagisen kuoleman jälkeen. Hänen lapsuudenystävänsä Alex löydetään kuolleena talostaan. Murhan tutkinta alkaa ja pian menneisyyden haamut ovat jälleen läsnä. Erika lyöttäytyy yhteen Patrickin kanssa, joka on salaisesti rakastanut Erikaa jo nuoresta. Erikan siskon Annan aviohuolet vaikuttavat myös ilmapiiriin. 

Monta lankaa, monta suuntaa, selkeä ajatus sarjasta. Langat pysyvät käsissä, ne eivät juurikaan sotkeudu. Murha selviää, mutta se ei ole kirjan pääasia kuitenkaan. Pääasiana tuntuu olevan henkilöiden esittely, taustan luominen. Tämä siis oma fiilikseni. Täytyy myöntää, että monta kertaa mieleen tuli myös Åsa Larssonin kirjat.

Läckberg on huiman suosittu ympäri maailmaa ja hänen kirjoistaan on myös tehty tv-sarja, jota en vielä ole katsonut. Se ei käsittääkseni ole saanut kovinkaan mairittelevia arvioita, joten en tiedä haluanko pilata oman mielikuvani sarjalla. Larssonin kirjojen osalta ehkä näin kävi, kun katsoin kirjoista tehtyjä elokuvia.

Sen verran taas kuitenkin koukutuin, että varasin kirjastosta myös seuraavat kirjat, odottavat tuossa lukupinossa.

Monen asian summana olen löytänyt jälleen lukuinnostuksen, toivon, että se myös säilyy.