Olen aiemmin lukenut Sadie Jonesin kirjan Kotiinpaluu ja pidin siitä kovasti. Se oli blogittomalla kaudella, joten siitä ei löydy merkintää täältä. Jones on ennen kirjailijaksi ryhtymistään toiminut tv-käsikirjoittajana ja myös elokuvien käsikirjoittajana. Tämä näkyy teoksessa. Se oli paikoittain kuin luotu näyttämölle, estradille tai valkokankaalle. Joka paikassa sattuu asioita samaan aikaan ja jotenkin ne kaikki punoutuvat yhteen.
Kirja sijoittuu Sternen perheen taloon syrjäisällä Englannin maaseudulla, joskus 1900-luvun alussa. Autoja on jo, mutta ne eivät ole vielä yleisiä. Perheen isäpuoli lähtee Manchesteriin hakemaan rahaa, jotta perhe voisi pelastaa rakkaan talonsa. Muu perhe jää viettämään tyttären Emeraldin syntymäpäiväjuhlia. Tapahtuu kuitenkin ikävä raideonnettomuus lähistöllä ja joukko kolmannen luokan matkustajia evakuoidaan Sternin taloon turvaan.
Kirja kuvaa hyvin luokkajaon vaikutuksia, kuinka evakuoidut nähdään ensin harmina, jotka voi unohtaa vain jonnekin huoneeseen ilman mitään. Toisaalta se kertoo siitä, kuinka inhimillisyys voittaa kuitenkin monella tasollakin.
Täytyy myöntää, että luin kirjaa kuin olisin katsonut Downton Abbeyta ja siltä se vähän tuntuikin melkein loppuun asti, kunnes tapahtui hyvin yllättävä käänne. Täytyy myöntää, että kirja oli herkullinen. Kuorrutus oli paras osa ja kirsikka sen päällä kruunasi kaiken.
Voin suositella kirjaa lämpimästi. Antakaa sen yllättää teidätkin.