Tuomas Vimma: Koodinimi Taïga (äänikirja)

Kuinka ihanaa onkaan saada eteensä oman lempikirjailijan teoksia. Olen elänyt jonkinmoisessa tyhjiössä kirjojen osalta ennen Storytelin hankkimista. Uutuuskirjat ovat livahtaneet ohi silmien ja olen lukenut sitä, mitä on eteen tupsahtanut. Sinänsähän sillä ei ole väliä, kunhan lukee, mutta omien suosikkien kirjoja haluaisi lukea niin nopeasti kuin vain suinkin. Tämä kirja ilmestyi jo helmikuussa, mutta nykyisen ajan asettamien henkisten haasteiden vuoksi, en ole vain ehtinyt yhtään katsella kirjauutuuksia tai muutakaan.

Koodinimi Taïga on jatkoa Vimman edelliselle teokselle Vasen ranta, josta pidin kovasti, kuten ihan jokaisesta muustakin hänen kirjastaan. Jälleen mennään ympäri Ranskaa ja Belgiaa niin kovalla vauhdilla, että hirvittää. Ruumisvana on vain neitosten perässä, kun mennään ahdingosta seuraavaan. Katariinan isä, entinen korsikalainen itsenäisyystaistelija tai terroristi, on vangittuna ja kidutettuna ranskalaisten salaisessa paikassa, kun tulee käsky siirtää hänet Belgiaan todistamaan. Samalla sekä Katariina että isä saavat kuolemantuomiot, joita lähtee toteuttamaan kaksi Ranskan salaisen palvelun parhainta palkkamurhaajaa. Takaa-ajo alkaa Korsikalta, josta se päätyy Ranskan kautta Belgiaan, jossa loppuhuipennus tapahtuu.

Kirjailija mainitsee esipuheessaan, että periaatteessa jokainen yksittäinen kohtaus olisi mahdollinen myös todellisuudessa ja uskon, että olisi. Hyvin uskottavasti nämä uskomattomat juonen käänteet on kirjoitettu ja myös erittäin asiantuntevasti. Täytyy myöntää, että henkeäsalpaava vauhti ei häirinnyt yhtään, päinvastoin odotin seuraavaa entistä uskomattomampaa tapaa selvitä selkeästi epätoivoiselta vaikuttavasta tilanteesta. 

Se, mistä Vimman teksteissä pidän eniten, on hänen tyylinsä yhdistää slangia, räävittömyyttä ja mielikuvituksellista tarinaa kasaan eheäksi kokonaisuudeksi. Hän osaa käyttää vertailuja tuoreella tavalla. Täytyy ehkä myöntää, että paikoin oli ehkä hieman paljon yhdessä paikkaa vertailuja, mutta pääsääntöisesti ne ovat hauskoja, vaikka kyseessä olisikin teloitus tai muu tilanne, jossa toista sattuu.

Kaiken kruunasi Aku Laitinen, joka osaa lukea teoksia juuri oikeanlainen pilke silmäkulmassa tai näin ainakin olen kuulevinani.

Erinomaisen hauska ja jännittävä teos, suosittelen.

C.J. Tudor: Paluu pimeästä (äänikirja)

Arnhillin kaivoskaupungin suljetun kaivoksen uumenissa on salaisuus. Opettaja Joe Thorne palaa vuosien jälkeen kotikaupunkiinsa salaperäisen sähköpostin houkuttelemana. Onko hänen siskonsa vienyt voima palannut jälleen kuten viestissä sanotaan? Joen elämä ei ole parhaimmassa jamassa hänen ottaessaan pestin vastaan äidinkielen opettajana. Hän juo liikaa, pelaa liikaa ja saa pelätä koronkiskureiden kostoa. Hänen siskonsa katosi 25 vuotta sitten kahdeksi vuorokaudeksi, takaisin palasi joku muu. Mitä onkaan kaivosten uumenissa.

Nyt ollaan kauhun parissa. Ihan pakko on mainita pieni Lemmikkieläinhautausmaa -fiilis, joka tästä väkisin tuli. Vertaus Kingiin jälleen siis tämän kirjailijan osalta. Sanoisin, että osaltaan kirja saattaa olla kunnianosoitus tämän tyyppiselle genrelle. Kirja kulkee nykyhetken ja Joen nuoruuden välillä. Saman tyyppinen ratkaisu siis kuin Liitu-ukossa. Se toimii ihan ok ja salaisuudet paljastuvat pikku hiljaa niin menneisyydestä kuin nykyisyydestäkin. 

Pidän kirjailijan tyylistä tuoda tekstiin tuoreita ja hauskoja vertauskuvia. Se tuo ehkä paljon käytettyyn tarinaan tuoreutta. Kuolemasta palaaminen, zombit yms. ovat kuitenkin aika käytettyjä teemoja kauhukirjallisuudessa. Tosin tässä teoksessa ei juurikaan käytetä kumpaakaan näistä termeistä, eikä kuvauksessakaan mässäillä. Tämä oli ihan oma johtopäätökseni.

Pidin kirjasta. Se oli kiva lukea tai kuunnella oikeastaan. Lukijana on suuri lempparini Aku Laitinen, jonka äänen väri saa kirjan kuin kirjan kuulostamaan ihanalta ja hauskalta.

Suosittelen.

Matt Haig: Keskiyön kirjasto (ääni-/e-kirja)

Haig on ollut lempikirjailijoitani aina luettuani Radleyn perheen. Hänen mielikuvituksensa on vain niin hienoa ja ainutkertaista. Myös hänen kerrontansa on loistavaa ja jouhevaa.

Tämä kirja kertoo Norasta, 34 -vuotiaasta sinkusta, jonka elämässä kaikki tuntuu olevan vain sarjoja pettymyksiä ja katumuksia. Hän päättää, että ei halua enää elää. Hän ei kuitenkaan kuole, vaan joutuu kuoleman ja elämän välissä sijaitsevaan kirjastoon, jossa on hänen kaikki mahdolliset elämänsä tarjolla. Hänen pitää vain löytää  se, jossa hän haluaisi elää.

Kirjan ajatus on aivan loistava. Meillä jokaisella on tekoja ja asioita, joita katuu tai valintoja, joita kenties miettii; mitä, jos olisin valinnut toisin. Tämä on kirja niistä katumuksista ja siitä, kuinka loppujen lopuksi kadutut teot saattavatkin olla oikeasti hyvin järkeviä valintoja, mitä emme vain ehkä tule ikinä tietämään.

Haig on itse kertonut avoimesti mielenterveydellisistä ongelmistaan ja itsemurhayrityksestä. Kirjasta huokuu ymmärrys ja omakohtainen kokemus sekä pohdinta. Sen vuoksi se onkin paikoin sydäntäsärkevä. Paikoin taas hauska. Kuten voi päätellä, kirja oli mielestäni erinomainen. Se koukutti ja sai lukemaan aina vähän pidemmälle, kunnes aamuherätykseen olikin enää muutama tunti. Jälleen Storytellin ihanuus palveli levotonta mieltäni ja pystyin surffaamaan e-kirjan ja äänikirjan välillä. 

Lukijana oli yksi naislukija suosikeistani Krista Putkonen-Örn. Hän osaa lukea lässyttämättä, mikä ei ole itsestään selvää valitettavastikaan monelle naislukijalle. 

Suosittelen tätä kirjaa ihan kenelle vain, samoin kirjailijan muita teoksia. On ihanaa lukea teosta, jonka tarina on ainuslaatuisen mielikuvituksellinen.

C.J. Tudor: Liitu-ukko (ääni-/e-kirja)

Luin jostain, että tästä kirjasta ollaan tekemässä sarjaa, joten olihan se pakko lukea ennen kuin tv-pilaa kokemuksen. Kirjaa on verrattu Stephen Kingin teoksiin ja täytyy myöntää, että tietynlaista yhdenkaltaisuutta voi löytää esim. Se- ja Stand by Me -teoksiin. Kirja kulkee kertojan lapsuudessa ja jälleen nykyajassa. 

Lapsuudessa Eddiellä on kavereina Metal-Mickey, Fat Gav, Hoppo ja Nicky. Porukka on hioutunut yhteen, kunnes tapahtuu asioita, joiden vuoksi tiet erkanevat. Kaupunkiin tulee uusi opettaja, joka innostaa lapsia viestittelemään toisilleen liitu-ukoin. Pian kuitenkin tapahtuu karmeita ja liitu-ukkoja ilmestyy myös jonkun muun piirtämänä.

Lapsuuden viattomuuden loppu on kirjassa monessa tasossa käsittelyssä. Erään vaiheen loppuminen, luottamus ja lapsen mutkaton ajattelu. Hyvin samaa siis kuin mainitsemissani Kingin kirjoissa. Myös kirjan tunnelma ja teksti on hyvin kingmäistä hyvällä tapaa. Tavallaan kuitenkin myös hyvin häiritsevästi samankaltaista. Lapset tekevät valintojaan hyvin eri periaatteilla kuin aikuisten maailma vaatii ja näiden valintojen vaikutukset voivat olla kauaskantoisia.

Pidin kirjasta joka tapauksessa. Se oli mukaansatempaava ja sisälsi kaunista kieltä ja kuvausta. Vaikka arvasin lopun jo hieman aikaisessa vaiheessa, ei se haitannut jännityksen säilymistä. Tällä kertaa loppu ei myöskään ollut antikliimaksi, vaan oikein hyvin rakennettu ja toimiva sekä osittain yllättävä. Pidin siitä todella paljon. Se itse asiassa sai miettimään, kuinka paljon lukija voi oikeastaan luottaa kertojaan. Kertoja kertoo kuitenkin oman näkemyksensä asiasta, joka on vain yksi näkökulma.

Lukijana oli Aku Laitinen, jota on aina ilo kuunnella.