En olekaan postaillut hetkeen. Olen toki lukenut ja kuunnellut. Tosin kirjoja, joista en ole saanut mitään kirjoitettua. Ihan kivoja kirjoja, mutta kirjoja, joista ei ole jäänyt muistijälkeä, sellaisia viihdyttäviä, mutta mitäänsanomattomia.
Näiden jälkeen oli myös jälleen pieni tuska, että löytäisi kirjan, jolla olisi merkitystä, johon rakastuisin tai edes jaksaisin kuunnella loppuun. Olen jättänyt taakseni vanan keskeneräisiä äänikirjoja. Välillä tarina ei kiinnosta, yleensä kyse on lukijasta.
Tämän kirjan otin luettavaksi lähes ainoastaan lukijan Krista Putkonen-Örnin ansiosta. Kirja ei ole sellainen, joita yleensä luen. Sitä kuvattiin hykerryttäväksi kuvaukseksi yksinäisyydestä. Kuvaus, joka ei minulle ainakaan herätä kiinnostusta tarttua teokseen. Jälleen kerran omat ennakkoluuloni osoittautuivat turhiksi, kirja oli hykerryttävä kertomus yksinäisyydestä, mutta se oli juuri sellainen kirja, jota tarvitsin tähän hetkeen ja ehkä tuleviinkin hetkiin.
Eleanor Olyphant on reskontranhoitaja markkinointifirmassa. Arkisin hän käy töissä noudattaen aina samaa rutiinia ja viikonloppuisin hän juo vodkaa. Kunnes tapahtuu jotain, joka muuttaa rutiinit ja pistää Eleanorin pohtimaan sitä, kuka hän oikein on. Löysin Eleanorista paljon yhtymäkohtia itseeni, tosin paljon asioita, jotka ovat hyvin vieraita itselleni.
Kirja on kasvutarina ja toisaalta siinä pengotaan lapsuuden traumaattisia tapahtumia ja sitä, kuinka ne edelleen aikuisenakin vaikuttavat elämään. Se on myös kertomus suorapuheisesta henkilöstä, joka katselee maailmaa osittain kliinisesti ja toisaalta hyvin lapsenomaisesti.
Pienoisia epäjohdonmukaisuuksia havaitsin, mutta ne eivät vähentäneet lainkaan lukukokemusta, joka oli hykerryttävän hauska ja ajoittain lohduttoman surullinen. Kirja viihdytti, mutta laittoi myös miettimään syntyjä syviä ihmisyydestä ja elämästä.
Krista on loistava lukija. Suosittelen kaikille lämpimästi, vaikka hykerryttävä ei kuulostaisikaan sinulta.