Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä

Novelleja, ihanaa ja vielä hyviä novelleja. Olen jotenkin ihastunut hyvien novellien luomaan maailmaan. Novelli on kuin hetki, jota pääsee seuraamaan. Saa itse kuvitella alun ja lopun, näkee vain vilahduksen. Tai ainakin sellaisista novelleista pidän eniten.

Tätä Pöyliön esikoista luin hiljalleen, maistellen, vaikka sitten ahmaisinkin lopun kiireen kaupalla. Kirja on täynnä tarinoita äideistä ja tyttärsistä. Äidit eivät ole niitä kodinhengettäriä, vaan ilkikurisia, ilkeitäkin, mutta kuitenkin äitejä, jotka kuitenkin rakastavat lapsiaan, vaikka eivät sitä aina näytäkään. Pidin itse asiassa kaikista kirjan novelleista lähes yhtä paljon ja pidin todella paljon siitä, kuinka viimeinen novelli vetää kaiken yhteen jopa hieman tieteellisestikin, kuitenkin pilke silmäkulmassa.

Äitinä oleminen on vaikeaa. Pitää pystyä olemaan rakastava, tiukka, epäitsekäs ja kuitenkin hieman itsekäs samaan aikaan. Aina ei jaksaisi, mutta koko ajan pitää jaksaa. On huolta lapsista, on onnen hetkiä, on surua. Se kaikki kuuluu äitiyteen ja sitä tässä kirjassakin riittää. Äitien ikuista optimismia ja toisaalta tyttärien huolta omista äideistään ja kenties pelkoa siitä, että muuttuu samanlaiseksi kuin oma äitinsä, vaikka toisaalta rakastaakin omaa äitiään ja on ylpeä joistakin äitinsä piirteistä.

Kirja sai minut nauramaan, hymyilemään, huokailemaan ja aivan lopuksi tirauttamaan muutaman kyyneleen. Se palveli tunteitani erinomaisesti. Toi pilkahduksen erilaisista äiti-tytär -suhteista. En ehkä löytänyt kirjasta omaa suhdettani, mutta löysin kirjasta viitteitä omaan käytökseeni sekä tyttäriäni kohtaan että omaa äitiäni kohtaan. Osui ja upposi.

Suosittelen hyväntuulen lukemiseksi ja odotan suht innokkaasti, mitä Sari Pöyliö saakaan aikaiseksi tulevaisuudessa. 

Veronica Roth: Divergent

Pitkän aikaa pohdin kirjan hankintaa ennen kuin ostin koko trilogian Amazonista. Tavallaan olin päättänyt, että en enää aloita yhtään trilogiaa enkä dystopiaa, ainakaan vähään aikaan, mutta kuten aina hyvät päätökset on tehty rikottaviksi. Hankin siis koko trilogian yhdellä latauksella. Tein mielestäni ihan hyvä kaupat, näin ensimmäisen osan perusteellakin.

Koska luin kirjan englanniksi, en osaa käyttää, enkä taida halutakaan, suomenkielisiä termejä. Divergent sijoittuu tulevaisuuden Chigagoon. Kaupunkilaiset on jaettu viiteen osaan heidän luonteenlaatunsa mukaan. Abnegation - epäitsekkyys, Amity - rauhallisuus tai rauhanomaisuus, Candor - todenmukaisuus, Dauntless - rohkea ja Erudite - älykkyys. Kun henkilö täyttää 16 vuotta hän joutuu valitsemaan oman osansa. Tätä ennen jokainen käy läpi simulaation, jonka perusteella heidän luonteensa arvioidaan.

Beatricen simulaatio ei anna kuitenkaan suoraan vastausta, vaan hänen luonteensa sisältää vähän jokaista, niinpä häntä kutsukaan Divergentiksi, poikkeamaksi. Hän on elää abgenation -ihmisten joukossa tuntematta kuuluvansa joukkoon, joten valintatilaisuudessa hän valitsee Dauntlessin. Alkaa kolmivaiheinen koulutus, jonka jälkeen osa kokelaista vihitään kuulumaan kyseiseen lohkoon. Beatricin kouluttajana on Four, johon Beatrice tai Tris, kuten hänen uusi nimensä kuuluu, tuntee käsittämätöntä vetoa. 

Kaikki ei kuitenkaan ole niin mustavalkoista kuin voisi kuvitella. Vaikka jokaiselle lohkolle on sovittu omat osaamisalueensa, ei kuitenkaan voi päästä irti ahneudesta ja kateudesta. Pinnan alla kuhisee ja pian Tris tajuaa olevansa tapahtumisen keskipisteessä ja hengenvaarassa, koska on poikkeava, jollaisia ei suvaita.

Divergentissä on paljon samaa kuin esim. Nälkäpelissä tai muissa dystooppisissa nuorisokirjoissa, joita olen lukenut. Se on kuitenkin omanlaisensa. Paikoin äärettömän väkivaltainen, mutta tavallaan hyvin rauhoittava ja tyyni. Täytyy myöntää, että en ihan heti hullaantunut täysin, vaan hullaannus tuli kirjan edetessä. Onneksi kaksi seuraavaa osaa ovat jo Kindlellä, sillä halu lukea lisää jäi päälle, ei ehkä kuitenkaan niin vahvana kuin olin kuvitellut.

Kyseisestä kirjasta tehty elokuva tulee teattereihin parin viikon kuluttua, en aio kuitenkaan jonottaa ensi-ilta lippuja, kenties menen katsomaan, kenties en.

Kirja on kuitenkin kiinnostava ja varmasti aloitan toisen osan jo tänään. Jännä nähdä, onko toisessa osassa pystytty väistämään usein trilogioissa oleva toisen osan ongelma, joka petaa asioita vain viimeiseen osaan eikä tavallaan sisällä kovinkaan paljon kiinnostavaa sisältöä. 

Maaliskuun romanttiset ja muut

Tässä maaliskussa ja vähän helmikuussakin luettuja kirjoja. Kuten määrästä nyt voi päätellä, tuo maaninen lukuvaihe on takana tai sitten syynä ovat lukuisat virukset, jotka ovat vaivanneet sekä minua että perhettäni koko maaliskuun ajan. 

Tijan: Carter Reed

Tijanin Fallen Crest -sarja on aivan loistava teinihömppäys. Tämä on aika kaukan teineistä, vaan on aika kova, väkivaltainen ja synkkä kirja. Emma tappaa miehen, joka oli raiskaamassa hänen huonetoveriaan. Mies ei kuitenkaan ollut kuka tahansa, vaan paikallisen jengin johtajan poika. Emma hakee apua ainoalta henkilöltä, jolta hän uskoo sitä saavansa Carter Reediltä, hänen kuolleen veljensä parhaalta ystävältä. Carter on kylmä tappaja, jolla on kuitenkin pehmeä kohta ja se on Emma.

Tämä ei ole teinikirja, vaan päinvastoin. Kyseessä ovat aikuiset ja näin ovat jututkin. Kirjassa on synkkää väkivaltaa, seksiä ei ehkä niin paljon kuin voisi kuvitella tai toivoa ;). Kirja on kuitenkin rujoudessaan hyvin kirjoitettu ja pitää lukijan otteessaan.


Sharon Sant: Memory game

Tämä tuli ladattua Kindlelle jo aikoja sitten, mutta nyt viimein kaipasin jotain vaihtelua. Samalla jouduin lääkäriin jonottamaan ja tämä oli valmiiksi ladattuna puhelimeni Kindle-sovellukseen. Sattumaa siis aloitus, mutta lopetus ei, sillä kirja sai kyllä tempautumaan mukaansa.

David on 15 vuotias kuollessaan onnettomuudessa. Hän jää kuitenkin aaveenaa kuljeksimaan maan päälle. Ainut, joka hänet näkee ja kuulee on Bethany. Bethany on koulun vihatuin tyttö, koska hän on erilainen. Hän on köyhä, isänsä hakkaama. Myös David on eläessään vain kiusannut häntä. Nyt he ovat kuitenkin toisiinsa sidotut, mutta miksi David ei siirtynyt eteenpäin, mikä onkaan hänen tehtävänsä. David ja Bethany tutustuvat toisiinsa ja jotain tapahtuu.

Kirja on lyhyt 142 sivua, haikea, synkkäkin. Siinä on kuitenkin ripaus valoa, hyvin pieni. Myönnän tirautin pari kyyneltä lopussa. Mikä parasta, kirja ei ole osa mitään sarjaa.


Tillie Cole: Sweet home

Uhhuh, otin ensin koelukuun pienen pätkän ja kuvittelin pitäväni. Ostin loput kirjasta ja en enää kuvitellut, sillä en pitänyt, mutta koska olin maksanut, luin loppuun. Tämä teos oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus, mutta kuitenkin ihan luettava.

Tyttö on Englannista ja sanoo koko ajan bloody. Poika on Amerikan etelästä. Tyttö on köyhä, poika rikas. Kumpikin on tavallaan rikki, mutta yhdessä he korjaantuvat. Vähän sellainen blaa, blaa, blaa. Ei mitään uutta ja omaa. Lapsellisesti kirjoitettu jne. Älä lue, jos ei ole pakko.


Belle Aurora: Raw

Lexi on amerikkalainen Australiassa. Häntä seuraa mies tummassa hupussa. Mies pelastaa hänet raiskaukselta ja tämä on alku suhteelle, joka on täynnä pelkoa, alistamista, mutta kuitenkin jotain hellyyttävää. Twitch on rikki. Hän haluaa alistaa, ottaa. Hänellä ja Lexillä on yhteinen menneisyys, josta Lexi ei tiedä. Miten käy, kun sosiaalityöntekijä ja huumeparoni yhdistyvät.

Tämä oli minulle ensimmäinen tällainen, supersynkkää seksiä sisältävä kirja ja täytyy nyt myöntää, että tavallaan tämä oli hyvin koukuttavaa. En kuitenkaan ole vieläkään valmis lukemaan Fifty shades -sarjaa, en mitenkään. Pidin tästä kovasti, sillä seksi ei ollut pääosassa, vaikka sitä toki oli. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään yksityiskohtaisesti kuvattua, sillai sopivasti kuitenkin. Tällä kertaa tunsi syvää ahdistusta kirjan loputtua ja jopa toivon jatkoa. Tähän sanoisi, että kannattaa lukea, jos pitää pahoista pojista...


Rachel Van Dyken: Ruin

Kirja alkoi lupaavasti. Kiltti tyttö, jolla on salaisuus tulee collegeen ja tapaa komean pojan, jolla myös on salaisuus. Salamat sinkoilevat ja salaisuudet paljastuvat pikku hiljaa, rakkaus syttyy. Hyvät alkuasetelmat siis, mutta sitten iski joukkoon Jumala tai hänen mainitsemisensa. Jumala on minulle ihan ok ja osittain uskon uskovani Häneen, mutta en oikein pidä, että Jumala sekoitetaan rakkausromaaneihin etenkin, kun ensimmäinen osa kirjasta antaa uskoa jotain ihan muuta, samoin kansi. Muutoin kirja oli ihan hyvä ja herttainenkin, mutta sitten se iski jumaluus. Mutta jos haluaa jotain viatonta, niin tässä on sellainen teos.

Leif Davidsen: Jälkiä jättämättä (äänikirja)

Tällä kertaa hyppäsin pimeään valitessani kirjan. Kirjailija oli minulle ihan nevahööd, joten pelonsekaisin tuntein alkoi kirjan kuuntelu. Lukijana oli Eero Saarinen, joka myöskin oli  lukijana minulle uusi tuttavuus, toki näyttelijänä tiesin. Tällä kertaa hyppy oli erinomainen ja pääsin maahan asti hitustakaan loukkaamatta ja sielu täynnä uusia kokemuksia.

Leif Davidsen on tanskalainen kirjailija, jolta on suomennettu kolme teosta. Kirja on jännäri ja sijoittuu Venäjälle. Se on ajankohtainen, vaikka on kirjoitettu vuonna 2006. Venäjä ei varmaankaan ole osiltaan muuttunut tuona aikana, ainakaa, jos uskoo esim. Ukrainasta tulevaa uutisointia. 

Marcus Hoffman lähtee venäläisen vaimonsa Nathalien kanssa Venäjälle jokiristeilylle. Sitten Nathalie katoaa ja Marcus on vieraassa maassa yksin etsimässä vaimoaan. Hänen avukseen tulee katulapsi Sasha, joka on melkoisen näppärä ja on oppinut englantinsa elokuvista (tämä ehkä kirjan epäuskottavin asia). Sashan ja Marcuksen tielle osuu niin korruptuneita poliiseja kuin mafia. Marcus saa venäläisen liikemiehen avulla tietoonsa asioita vaimonsa menneisyydestä ja hänen tsetsheenitaustastaan. Marcus tajuaa Nathalien salanneen häneltä asioita niin paljon, että ei oikein tiedä, kuka hänen vaimonsa on oikeastaan ollut. Halu löytää Nathalie on kuitenkin suuri vaikka vastassa on koko korruptoitunut Venäjä ja terroristeja.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja aidosti jännittävä. Davidsen on toiminut Venäjän kirjeenvaihtajana ja hänen tietoutensa Venäjän oloista vaikutti ainakin minut. Kuten jo totesin yllä ehkä ainoa epäuskottava seikka kirjassa oli Sashan englanninkielen taito. Muutoin kaikki meni täysin läpi. Kirja on tavallaan tarina rakkaudesta ja siitä, mitä ihminen tekeekään rakkauden eteen tai eheyttääkseen sielunsa. 

Pidin kirjasta kovasti ja pidin myös lukijasta. Oli mukava kuulla rauhoittavaa miesääntä, kun ajeli töistä kotiin liian hektisten päivien jälkeen. 

Maaliskuu on minulle ollut tähän asti sairaskuu. Lukeminen ei ole oikein maistunut, kun olo on ollut ihan superkurja ja jatkuu yhä. Ehkä huhtikuu on parempi.

Robert Louis Stevenson: Aarresaari (äänikirja)

Kyllä, Lars Svedberg ylitti jälleen itsensä. Tämän teoksen kuuntelu oli kuin hunajaa korville.

Kyseessähän on poikakirjaklassikko, erinomainen sellainen. Kirjan päähenkilönä ja kertojana suurimman osan kirjasta toimii Jim Hawkins, jonka oletan olevan noin 10 vuotias. Ikä meni joko ohi tai sitä ei kerrottu. Kirja alkaa Englannista, jossa Jimin vanhempien majatalossa vuosia majaillut vanha merirosvo kuolee ja häneltä löydetään aarrekartta. Kartan perässä on lauma merirosvoja. Jim lähtee patruunan ja lääkärin mukana kohti aarresaarta miehistönään sekalainen joukko merirosvoja ja kunnollisia miehiä. Jim paljastaa salaliiton ja pian joukko jakaantuu kahtia merirosvoihin ja niihin muihin. Tässä vaiheessa ollaan jo saarella. Jim joutuu mitä kummallisimpiin seikkailuihin, sillä hän altistaa itsensä vaaroihin sen suuremmin ajattelematta, mutta samalla pelastaakin koko joukon.

Kirja on täynnä poikiin uppoavaa seikkailua ja jännitystä, mutta täytyy myöntää, että kyllä keski-ikäinen nainenkin nautti tästä teoksesta aivan täysin siemauksin, etenkin, kun Lars osasi jälleen eläytyä niin loistavasti jokaiseen henkilöön. Hän sai kaikki elämään. Kiero merirosvo John Silver oli hänen käsissään lipevä ja petollinen yhtä aikaa, samoin kaikki muutkin rosvot tuntuivat jo äänensä perusteella rosvoilta, kun taas ns. kunnon miehet kuulostivatkin kunnollisilta.

Kirja on säilynyt ajanhampaalta loistavasti. Se on niin tuoreenoloinen ja hienosti kirjoitettu. Nythän toki merirosvot ovat jälleen pop, joten kirja on ajankohtainenkin. Viimeisin elokuva on tehty vuonna 2012, se tosin tv-elokuvana, mutta melkoisen kuuluisilla näyttelijöillä. 

Tämä kirja pisti taas miettimään tiettyjä klassikoita, jotka tuntuvat kuten sanoin säilyttämään tuoreutensa vuosisatojenkin läpi. Tämäkin teos on kirjoitettu vuonna 1882. Mikä tekee kirjasta näin hyvin säilyvän. Sen, kun tietäisi, pyrkisi varmaan itsekin kirjoittamaan sellaisen. Ottaisin hyviä vihjeitä vastaan, mitkä teokset ovat mielestäsi hyvin säilyneitä? Mikä on sellainen kirja, että tuntuu kuin se olisi julkaistu eilen, vaikka julkaisusta onkin jo vuosikymmeniä, -satoja? En usko, että kaikki klassikoleiman saaneet kirjat ovat tällaisia.

Tijan: Fallen Crest -sarja (1-3)

Kirjat:

Fallen Crest High

Fallen Crest Family

Fallen Crest Public

Tijanin Fallen Crest High on ollut ladattuna laitteilleni jo jonkin aikaa, mutta jostain kumman syystä kuvittelin, että en pitäisi kirjasta. Osoitinpa taas itseni olevan väärässä, sillä tämähän koukuttaa. 

Kaikki alkaa siitä, kun Samin äiti ilmoittaa heidän muuttavan pois kotoa rikkaan James Kanenin luo, jonka kanssa äiti aikoo naimisiin. Kanen veljekset Mason ja Logan ovat kulmakunna kingejä. He ovat rikkaita, komeita ja erittäin suosittuja naisten keskuudessa. He käyvät valtion koulua ja Sam käy yksityiskoulua. Sam on rikkonainen nuori nainen, joka juoksee tunteakseen ei mitään. Sam ja veljekset kyräilevät toisiaan aikansa, kunnes kuori pehmenee ja pojat ymmärtävät, että Sam ei ole samanlainen pyrkyri kuin äitinsä. Etenkin Samin ja Masonin suhde syvenee ja alkaa muistuttaa jo rakkautta. Taustalla pyörii erilaisia klikkejä, entisiä ystäviä, entisiä poikaystäviä, biologisia isiä, kasvatti-isiä jne. Ensimmäinen kirja on tällaisen tilanteen kehittelyä.

FC Family sen sijaan keskittyy Samin ja hänen äitinsä ongelmaiseen suhteeseen. Samin äiti on tunteeton bitch suoraan sanoen. Hän haluaa omistaa Samin ja uhkaakin Masonia ja Samia, jos nämä jatkavat suhdettaan. Minkäs rakkaudelle tekee kuitenkaan. Sam saa uusia ystäviä, menettää vanhoja ja saa näitä takaisin. Tässä on kuitenkin kyseessä kesäloma, joten koulumaailmaa ei tässä teoksessa juurikaan ole.

FC Public on vähän sellainen OMG -kirja. Kuinka voikaan olla näin kutkuttavaa ja samalla ahdistavaa. Kirjassa Sam siirtyy samaan kouluun Loganin ja Masonin kanssa. On Masonin viimeinen vuosi high schoolissa ja haikeutta on ilmassa. Sam joutuu koulun kovin gimmojen kiusattavaksi erittäin julmasti. Kirjassa kertojina vaihtelevat Sam ja Mason, mikä onkin ihan kiinnostavaa, sillä näin pääsee myös Masonin ajatusmaailmaan ja tämähän avaakin ihan uusia ajatuksia. Kirja loppuu, ah, niin kutkuttavasti.

Aikuiset ovat näissä kirjoissa epäkypsiä ja pelottavan itsekeskeisiä. He huijaavat, pettävät ja toimivat tunteettomasti lapsiaan kohtaan. Lapset ovat heille jotain muuta kuin heidän pitäisi olla. On tokin hyviäkin aikuisia. Maailma ei vaikuta kauhean onnelliselta paikalta, muutoin kuin paikoittain. Ehkä tämä on sitä elämänmakua.

Voin ehdottomasti suositella. Ensimmäisen saa tällä hetkellä ilmaiseksi Amazonista, kaksi muuta maksavat 3-5 euroa, joten ihan mahdottomasta investoinnista ei ole kyse. Itselleni teokset ainakin aiheuttivat suunnatonta koukuttumista ja hempeitä huokauksia. Aivan kärkeä tämän tyyppisissä teoksissa. Nyt tuskaisena odottamaan neljättä osaa, joka ehkä ilmestyy pian, ainakin Tijanin Facebook-sivujen vihjailujen mukaan.

Helmikuun romanttiset

Osa näistä menee vielä tammikuun puolelle, mutta menkööt tuolla otsikolla. Alla siis teoksia, joista en viitsinyt tehdä omaa postausta, mutta jotka kuitenkin ansaitsevat maininnan. Laitanpa tämän nyt jo esille, vaikka helmikuuta on jäljellä. Kuten näistä voi päätellä, on lukuintoni huipussaan, liian huipussa. Liian vähät yöunet alkavat jo vaivata ja olen vähän pihalla tästä maailmasta, mutta olen sentään jossain välissä kisojakin seurannut. Onneksi olen nopea lukija ja englanninkielisen tekstin lukeminen alkaa olla jo yhtä sujuvaa kuin suomenkielisen, enää harvoin käytän Kindleni sanakirjaominaisuutta.

J. Lynn: Frigid

Suurin odotuksin lähdin lukemaan tätä teosta, mutta odotukset eivät täysin täyttyneet, vaikka ihan ahmimalla menikin. Kyler ja Sydney ovat olleet ystäviä lapsesta alkaen. Nyt parikymppisinä Kyler on komea naisten rakastama mies ja Sydney nipottava neitonen, jolla on ollut vain yksi mieskokemus. Kumpikin kuitenkin rakastaa toistaan, mutta ystävyyden menettämisen pelosta eivät avaa suutaan. Vaatii lumimyrskyn ja uhkaavan vainoajan, että nämä kaksi oikeasti kertovat tunteistaan. Mutta voiko kuitenkaan täysin luottaa ja rakastaa.

Vähän sellainen olo, että olen kokenut tämän aiemminkin, mutta eri mausteilla ja näin varmaankin on. En usko enempää lukevan ainakaan tämän kirjailijan teoksia vähään aikaan. Kyseessähän on sama Armentrout kuin Lux-sarjan kirjoittajanakin.


Sara Wolf: Lovely vicious

Auts, mikä lopetus kirjalle. Niin jäi roikkumaan että... Isis on uusi tyttö koulussa. Hän näyttää ja kuulostaa itsevarmalta ja jopa ärsyttävältä, mutta hänellä on syvät haavat sielussa. Entinen lihava tyttö, jota on nöyryytetty liikaa on päättänyt, että hän ei enää ikinä rakastu. Jack on jääprinssi, joka ei deittaile ikäisiään. Hänellä on omat salaisuutensa ja haavansa. Nämä kaksi kohtaavat ja vihaavat toisiaan. Alkaa sodankäynti, joka päättyy tunteisiin.

Loppu oli ehkä pahin ns. cliffhanger ikinä. Toinen osa tulee tässä jossain vaiheessa vuotta, mutta ah, tuskainen odotus. Kirjan bongasin erään kirjailijan Facebook-päivityksestä. Ihanaa löytää uusia paikkoja, joista saa uusia lukuihanuuksia.


C.L.Stone: Drop of doubt

Viides osa Academy-sarjassa. Odotin tätä melkoisesti ja kirjan alku oli suoraan sanoen hienoinen pettymys, mutta sitten lähti kulkemaan. Luin ahmien kuten neljä ensimmäistäkin osaa. Sangin ja poikien suhde kasvaa taas hitusen.

Tällä kertaa Sang joutuu jälleen uhkauksen alle. Hän saa salaperäisiä uhkauksia puhelimeen ja muuallekin. Hän viettää aikaa enemmän Victorin kanssa ja Victorin tunteet kasvavat. Samalla Sang yrittää löytää itsevarmuuttaan ja itsenäisyyttään ylisuojelevien poikien keskellä. Hän saa kuulla Academysta asioita, jotka saavat hänet epäilemään poikien tehtävien moraalia. Tämä kaikki jää myös kesken odottamaan seuraavia osia, joita en kuitenkaan enää ehkä odota yhtä innokkaasti. Vaikka kaikki kehittyi, jotenkin kuitenkin pysyi paikallaan. Varmaankin luen, mutta ahminko enää, pystyykö sarja uudistumaan, kehittymään vähän nopeammin.


Evelyn Lyes: Everything you want

Olisi ehkä saanut jäädä lukematta, mutta tulipa kuitenkin luettua loppuun. Callie ja Blade ovat eläneet vuosia kuin veli ja sisko, vaikka eivät niitä ole. Blade on kuitenkin rakastanut Callieta jo vuosia, mutta Callie tuntee velvollisuudekseen suojella Bladea, joka on häntä nuorempi. Nyt 25 vuotiaana hän äkkiä tajuaa, että Blade ei enää ole lapsi, vaan herättääkin hänessa muitakin tunteita. Taustalla on kuitenkin salaisuuksia, jotka ovat olleet pinnan alla vuosia. Muuttavatko ne Bladen tunteet.

Melkoisen turha luettava, ei onneksi kuitenkaan pitkä. Sellainen vain vähän yöunia häiritsevä.


Kirsty Moseley: Nothing to lose

Ehkä tämä yli 500 sivua olisi ansainnut oman postauksenkin, mutta loppujen lopuksi kuitenkin päädyin vain lyhyeen. Ihan hyvä tämä oli, mutta ei mikään uuh aah.

Anna koki kauheita 16 vuotiaana, kun hänen poikaystävänsä tapettiin hänen silmiensä edessä ja hän itse joutui lähes vuodeksi huumeparonin seksiorjaksi. Nyt 19 vuotiaana hän on rikki. Hänen turvamiehekseen tulee Ashton, komea, luokkansa paras ja kiltti. Hiljalleen Anna alkaa avautua ja huomaa, että kenties hänen elämäänsä voi yhä edelleen kuulua myös rakkautta. Menneisyys ei kuitenkaan päästä helposti irti.

Tämä tosiaan oli aika ihana, mutta jotenkin kaikki lässähti lopussa. Sata sivua ainakin olisi voinut tiivistää, mutta meni näinkin. Moseleyta olen lataillut enemmänkin ja varmasti jossain vaiheessa näitä tulee lisää.


Lili St. German: Seven sons

Huh, tämä teos onkin hämmentävä. Lyhyt noin 100 sivua ja tarina vasta alkaa. Juliette on maailman silmissä kuollut, mutta hän on tullut kostamaan. Hän muuttanut ulkonäkönsä ja palaa takaisin niiden miesten luo, jotka veivät häneltä isän ja viattomuuden. Dornan Ross ja hänen seitsemän poikaansa melkein tappoivat hänet kuusi vuotta sitten, mutta nyt on Julietten vuoro.

Kirja on täynnä seksiä ja raakuutta, mutta myös rakkautta. Hyvin outo fiilis tämän jälkeen. Kirjassa tapettiin vasta yksi veljistä, joten monta kirjaa vielä tiedossa. Ehkä luen, ehkä en.


Samantha Towle: Trouble

Mia on ollut koko elämänsä miesten hakkaamana ja alistamana. Viimein hän lähtee pakoon ja päätyy Coloradoon pieneen perhehotelliin. Jordan on naistenmies, joka ei ole koskaan ollut tosissaan naisen kanssa, ei kunnes Mia ilmestyy hänen hotelliinsa. Mia on rikki ja Jordan on ulkoa kova. Mia etsii äitiään, joka jätti hänet vauvana agressiivisen isän hoteisiin. Mia ja Jordan rakastuvat, mutta voiko menneisyys pilata heidän onnensa.

Tämä oli ihan luettava, ei mikään suuremmoinen, mutta ihan ok. Kirjassa käsiteltiin hyväksikäyttöä ja muitakin ongelmia mielestäni melko hyvin ja asiallisesti.


Brenda Joyce: Yön kiihkeä hehku

Ihan kirja kirja, mutta laatu oli tällä kertaa umpisurkea. Olen pitänyt näistä Joycen de Warenne -kirjoista ainakin hieman, mutta tämä oli ihan täyttä surkeutta. Kahlasin kuitenkin läpi.

Blanche on jo 27 vuotias ja hänen pitää löytää itselleen aviomies. Hän on aina  pitänyt Rex de Warennesta. Miehestä, joka on erakoitunut ja josta kulkee villejä huhuja. Kohtalo heittää Blanchen ja Rexin yhteen, mutta voivatko menneisyyden haamut estää heidän onnensa. Hui, mikä de ja vu -fiilis... No, tämä ei siis mitenkään kohonnut millekään tasolle ja harmittaa, että käytin tähän yli 8 euroa, samalla hinnalla olisin ladannut Kindlelle muutamia varmasti parempia kirjoja.


Bijou Hunter: Damaged and the beast

Tätä lukiessa tunsin lähes myötähäpeää. Farah on piesty, hyväksikäytetty ja muutoinkin epävarma elämästään. Cooper on taas paha poika, tatuoitu ja kova. Farah pelkää ja Cooper haluaa pelastaa. Kirja täynnä seksiä tai sen yritystä, itkua, niin uskomattomia juttuja, että vähemmän hurjempaa voisi huimata. Luin kuitenkin kaikki yli 300 sivua loppuun, mutta en kyllä innostunut ollenkaan. Enkä edes suosittele.


Lexie Ray: Stronger

En edes tiedä, mistä näitä oikein revin. Tästä 2/3 osaa oli ihan hyvää ja sitten meni sellaiseksi amerikkalaiseksi lässytykseksi. Jasmine kokee hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja hänet pettävät monet ihmiset, kunnes hän törmää Nateen, jolla on omat salaisuutensa. Ei mitään uutta, melkoisen tylsä, eikä edes mitään sellaista highlitia, josta olisi tullut selkeä käänne, joka olisi saanut haukkomaan henkeä. Tulipa luettua ja oli ilmainen, joten menetin vain aikaa.


Vanessa Waltz: Break

Piti vain lukea ihan vähän ja sitten alkaa nukkumaan, mutta kuinkas ollakaan luin sitten kokonaan kerralla. Kyseessä siis ihan mukava teos, jota oli helppo lukea ja joka sai tuntemaan hyvältä. Yleensä en ihan kauheasti lämpeä näille miljonääriteoksille, mutta tässä oli kuitenkin jotain herttaista ja rahanvastaista.

Jessicalla on rikkonainen lapsuus ja nuoruu. Hän on kulkenut sijaiskodista toiseen ja joutunut hyväksikäytetyksi. Hän on täysin varaton ja työtön ja viimeisenä oljenkortenaan hän laittaa ilmoituksen seuralaispalvelun sivuille. Sitä kautta häneen ottaa yhteyttä Luke, joka on melkein miljonääri. Esteenä on vain kuoleva isä, joka ei suostu jättämään omaisuuttaan playboy-pojalleen. Jessica alkaa esittää Luken tyttöystävää ja pian he huomaavat, että huolimatta erilaisista taustoista, heillä molemmilla on vaikea vanhempisuhde. Myös rakkaus tietenkin syttyy.

Ihan kiva, sopivan pituinen. Sopivasti kaikkea, kannattaa lukea, jos vähänkään kiinnostaa. Oli vielä ilmainen ainakin, kun itse latasin.


Jessica Pine: Held

Held ei tässä tapauksessa tarkoita mitään sitomisjuttuja, vaikka kansikuvassakin oli käden köydellä sidotut. Se tarkoittaa huonon, hyväksikäyttävän ihmissuhteen jättävää ahdistavaa tunnetta, että vaikka kaikki on päättynyt, mikään ei ole päättynyt. Odotin jotain perussettiä, jossa kiva poika pelastaa arpeutuneen tytön, mutta perhana, jopa nämä Kindlen ilmaiset kirjat osaavat sitten yllättää. En saanut, mitä halusin, vaan sainkin vähän erilaisen teoksen. Ja nyt en tarkoita huonolla.

Jaime alkaa työskentelemään kuuluisan näyttelijän vartijana ja törmää tämän ongelmaiseen tyttäreen, joka hädin tuskin uskaltaa astua huoneesta toiseen. Pikku hiljaa selviää tyttären Amberin kauhea kohtalo huonossa ihmissuhteessa, joka on vienyt hänen uskonsa maailmaan.

Oikein oiva teos, mukava luettava, piristävän erilainen. Suosittelen.