Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (äänikirja)

Blogitauon aikana luin Robert Galbraithin C.B. Strike -sarjan ensimmäisen kirjan. Siitä fiilikset olivat kenties hieman kaksijakoiset. Toisaalta pidin, toisaalta odotuksiin nähden kirja ei ollut niin mielikuvituksellinen kuin olisin toivonut. Kuitenkin pidin hahmoista ja se on syy, miksi otin myös tämän kirjan työmatkakuunteluun.

Kirjailijan vaimo tulee pyytämään Strikea löytämään miehensä. Mies on kadonnut ennenkin, joten suurta huolta vaimolla ei ole. Kuinka ollakaan mies löytyy kuolleenna samalla tavoin kuin tämän viimeisimmän käsikirjoituksessa Bombyx Morissa päähenkilö kuolee. Käsikirjoitus onkin kirjan keskiössä. Käsikirjoitus on eräänlainen häväistysteos kirjailija Owen Quinen tutuista sekä siviilielämässä että myös kustannusmaailmassa. Epäiltyjä siis löytyy. 

Kirjassa Striken ja Robinin suhde kehittyy jonkin verran. Tiettyjä vihjailuja Robinin menneisyydestä heitetään ilman mitään koppia, joten ainakin olettaisin niitä purettavan seuraavassa kirjassa. Robin on myös mielestäni isommassa roolissa tässä kirjassa ensimmäiseen verrattuna. Striken ja Robinin kanssakäymistä on kiva lukea ja tuntea siitä hienovaraista latautumista, joka ei kuitenkaan mitenkään lämpene kirjassa. Saati lämpenee lainkaan...

Kirja kirjassa ei ole mikään uusi idea, mutta tässä sitä on käytetty varsin mainiosti murhan taustana. En arvannut murhaajaa oikein, mikä sekin oli mukavaa. Murhaaja paljastuu aivan lopussa ja loppuhuipennus on rakennettu oikein hyvin ja mielikuvituksellisesti.

Lukijana oli ihan Eero Saarinen, jonka ääntä jaksaisi kuunnella pidempäänkin. Itse Ellibslibrary tökki tämän kirjan kohdalla vähän liikaa, mutta annan vielä mahdollisuuden, kun tajusin siitä löytyvän appin. Tähän asti kuuntelin kännykän selaimen kautta. 

Kirjoista löytyy myös tv-sarja HBO:lta. Sitä olen katsellut näiden kahden ensimmäisen kirjan osalta. Mutkia oiotaan melkoisesti, mutta näyttelijävalinnat ovat oikein hyviä ja osuvia. Tämä kirja on puristettu kahteen jaksoon, joten melkoisesti on jätetty ulkopuolelle. Voin kuitenkin myös suositella tv-sarjaa.

Barbara Cartland: Markiisin kosto (äänikirja)

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa Satakirjastojen e-kirjaston äänikirjaa työmatkalla. Kokemus oli ihan jees, tosin aina ajoittain pätkiminen rasitti, mutta sille ei varmaan voi mitään, kun puhelinyhteys menee liian hitaaksi. Muutoin en juurikaan eroa huomannut muihin kännykän kautta kuunneltuihin äänikirjoihin. 

Itse kirja valikoitui kuunneltavaksi lähinnä kirjoituskurssini vuoksi. Syksyn viimeisenä tehtävänä oli kirjoittaa sekä positiivinen että nuiva arvio kirjasta. Tiesin heti tehtävänannon saatuani, että haluan tehdä arvion Cartlandin kirjasta, koska hän on juuri sellainen kirjailija, joka jakaa mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että Cartlandille on paikkansa, kunhan häntä ei ota liian totisesti.

Olen Cartlandia analysoinut tässä bloggauksessani. Aika hyvin voi sanoa, että kaava sopii myös tähän teokseen, joskin huomasin, että analyysini ei ole aukoton, vaan vaatisi hienoista päivitystä. Riittääpä tekemistä jatkokssakin.

Tässä teoksessa on synkeä markiisi, jolla on vihamies. Vihamies aikoo naida markiisin holhotin, joten markiisi ryhtyy koston enkeliksi ja päättää hakea kostonsa välineeksi viattoman nuoren tytön orpokodista. Tämä tyttö on köyhä, kaunis ja rakastuu oikopäätä markiisiin, joka ei taas ymmärrä omia tunteitaan kunnes on melkein liian myöhäistä. 

Taattua Barbaraa siis, ehkä hieman mielikuvituksetonta, mutta sellaista takuuvarmaa romanttista hömppää, jolle ainakin minä olen aina joskus hyvin avoin. Välttämättä kovinkaan monta Barbaraa en jaksaisi lukea peräjälkeen, mutta yksi silloin tällöin on ihan mukava. 

Terhi Tarkiainen: Pure mua

Bongasin kirjan jonkun blogista ja ymmärsin heti, että tässä on kirja makuuni. Vampyyrikirjat ovat olleet suosikkieni joukossa jo pitkään samoin kuin myös kaikenlainen romanttinen hömppä. Joten mikä parempaa kuin ne yhdessä ja vielä uudella tvistillä ja vielä parempaa suomalaiselta kirjailijalta. Odotukset olivat siis äärettömän korkealla tämän kirjan suhteen. Ja miten kävi, no tosi hyvin. Eilen mainitsin poikenneeni kirjastossa ja silloin hain juuri tämän varaukseni ja nyt noin vuorokautta myöhemmin myhäilen tyytyväisyyttäni luettuani kirjan tai oikeastaan ahmittuani. 

Anna saa syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltaan vampyyrin, Vladin. Annan ja vanhempien suhde on hankala ja lahja ei sitä helpota. Anna on suomenruotsalaista vanhaa sukua, joka tuntee arvonsa. Tämä luo mukavan ristiriidan kirjan tapahtumien välille. Tietyllä tavalla kirjassa on paljon stereotypioita, joita niiden väliset ristiriidat korostavat ja tekevät kirjasta omalla tavallaan todella hauskan. Epäonnistuessaan kirja olisi ollut täynnä myötähäpeää, mutta onneksi kirjailija osaa pitää langat käsissään.

Vampyyrit ovat kirjassa yläluokan uusi leikkikalu. Elävä kuollut, jolle saa tehdä mitä haluaa. Käyttää täysin omien fantasioidensa kohteena. Anna on kuitenkin toista maata, eikä halua kohdella toista elävää orjan tavoin. Ihmisoikeudet kuuluvat myös vampyyreille. 

Anna on vanhempiensa mielestä epäonnistunut elämässään; ei ole miestä, ei ammattia, opiskelut ovat kesken jne. Anna on tavallaan tyytynyt kohtaloonsa. Kiltti tyttö, joka ottaa vastaan kaiken mitä annetaan, kaiken negatiivisenkin. Kiltti tyttö on kiltti vain tiettyyn rajaan ja sen jälkseen kiltin tytön kosto onkin karmeaa katseltavaa. Päästäänkö kirjassa kostoon asti, onkin eri asia, mutta ainakin Anna löytää itsestään uusia puolia ja rohkeutta.

Pidin kirjasta, pidin kovasti. En ehkä nauranut ääneen, kuten kommentti kirjan kannessa sanoo, mutta huomasin hymyileväni ja ahmivan sivuja kiihtyvällä tahdilla. Vähän olin ajatellut kirjassa olevan eroottisluonteista kuvausta enemmän kuin siinä oli, mutta oikeastaan hyvä näin. Kirja ei ollut ylilatautunut ja sopivat pienet hetket sopivat tarinaan todella hyvin. 

Osittain kirja toi mieleen Johanna Sinisalon loistavan Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan, mutta vain tietyissä yksityiskohdissa ja maagisen realismin häivähdyksissä. Tämä kirja on kuitenkin pääasiassa viihdyttävä, toki ajatuksia herää, mutta ei siinä mittakaavassa kuin Sinisalon kirjan luettua. 

Nyt vaan odottamaan kirjailijan seuraavaa tuotosta, millaiseen maailmaan hän viekään. Suosittelen aidosti kaikille vampyyreista pitäville tai vaan jotain erilaista haluaville.

...tai vaikka kirjoittaisi

Long time no see...

Blogi on ollut tahattomalla tauolla muutaman vuoden. Yritin miettiä miksi, mutta en keksinyt kuin tekosyitä, joten antaa olla. Tauolla ollaan oltu ja nyt ollaan takaisin entistä fiksumpana ja tarkkanäköisempänä tai sitten ei.

Olen tämän vuoden syksyn aikana osallistunut avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen kurssille, jossa itse asiassa tuli tämä blogiasiakin tänään puheeksi. Senpä vuoksi unohdan kaikki paineet ja muut syyt, miksi en taas aloittaisi. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat toki kaksi eri asiaa, mutta niin sidoksissa toisiinsa, että olen jälleen tajunnut lukeneeni aivan liian vähän näiden vuosien aikana. Tai olenhan minä lukenut, mutta olen lukenut lähes ainoastaan ahdistukseen. Ahdistukseen lukeminen minulla tarkoittaa pakonomaista lukemista koko ajan ilman, että miettisin pätkääkään mitä luen. Pääasia, että saa täytettyä pään jollain muulla kuin ahdistavilla arkiajatuksilla. Blogin kautta kuitenkin aina joskus jopa luin laatukirjallisuuttakin.

Lukupinoni on tälläkin hetkellä mittava ja nyt on ilokseni myönnettävä, että laatua on luvassa. Laatua siis minuun tapaani, ei mitään klassikkoja tai eksistentiaalia pohtivia teoksia. 

Kirjoittamisen opintojeni tavoitteena oli ensin saada kirjoituslukot auki ja ne ovat nyt avautuneet. Haaveeni on aina ollut (aina tarkoittaa tässä aina niin kauan kuin muistan) kirjoittaa kirja ja olla kirjailija. Olen lukemattomia kertoja kirjoitellut siansaksaa ja myöhemmin ihan oikeaakin kieltä äidin vanhalla kirjoituskoneella. Mutta elämä, arki, byrokratia ja mikä tahansa muu elämässäni aikaa ja etenkin ajatuksia vienyt, on vienyt ilon kirjoittamisesta tai oikeastaan asettanut mieleeni lukkoja, esteitä ja muita ylitsepääsemättömiä kiemuroita, että olen luovuttanut. Ajatellut, että en osaa. Ajatellut, että en ole tarpeeksi hyvä. Ajatellut, että sitten joskus. Nyt päätin, että se joskus on nyt. Ja tämän innon sain kurssilta. En vielä ole kirjaa julkaisemassa, mutta olen kirjoittanut, olen päästänyt mieleni vapaaksi. Annan sen liitää ja katsotaan mitä seuraa.

Olkoon aloituksena tämän blogin uudelleen avaaminen. Tadaa, tässä mä oon suoraan kirjoituskurssilta kirjaston ja ruokakaupan kotiutuneena. Täynnä energiaa, iloa ja toivoa. Entisen minän mukaan olen todella ärsyttävä, uuden minän mukaan ihan perusfiiliksissä.

Robert Harris: The Fear Index (äänikirja)

Vaihteen vuoksi suunnistin kirjastossa vieraskielisten äänikirjojen pariin. Sinänsä mitään suurta ajatusta ei ollut, kun tämän teoksen sieppasin mukaan, eikä siis myöskään odotuksia. Niinpä teos olikin oikein iloinen yllätys.

 

Kirja sijoittuu Sveitsiin muutaman vuoden taakse ja tapahtuu noin yhden vuorokauden aikana. Kirjan keskiössä on Dr. Alex Hoffman, joka kehittänyt keinoälyn, jonka avulla hänen hedge-rahastoyhtiönsä voi käydä kauppaa digitaalisesti. Keinoäly on luotu keräämään tietoa verkosta ja oppimaan. Sen keräämä tieto keskittyy pelkoon liittyviin asioihin, sillä pelot usein vaikuttavat pörssikursseihin, kuten esim. lentokoneiden onnettomuudet. Kirja alkaa, kun Hoffmanien kotiin hyökätään keskellä yötä. Pian alkaa tapahtua muitakin outoja yhteensattumia. Onko taustalla salaliitto vai onko Hoffman menettämässä mielenterveytensä.

 

Olen jo aiemminkin kommentoinut rahoituksen opintojani ja tämä teos aina vain vahvistaa ajatustani epäeettisistä sijoitusrahastoista, joihin luen hedge-rahastot. Hedge-rahastojen taustalla on hyvin vaikeita matemaattisia malleja, joita monella kauppatieteilijälläkin on vaikeuksia ymmärtää. Itse en halua edes yrittää. Tämän kirjan keinoäly kävi kauppa kurssiromahduksilla ja tuotti biljoonia omistajilleen. Raha, ahneus ei kuitenkaan tee hyvää.

 

Kirjassa rahoitusteorioita ja -käytäntöä on kuvattu mielestäni riittävästi ja avattu asioita siten kuin kirjan juonen kannalta on olennaista.

 

Kirja on äärimmäisen hyvä. Se on koukuttava, vauhdikas, älykäs. Lukija on myös loistava. On niin ihana kuunnella brittilukijaa, joka osaa myös muuttaa murrettaan sen mukaan, mistä kyseinen henkilö on kotoisin. Näinpä sain nauttia amerikkalaisesta, intialaisesta, saksalaisesta, eteläenglantilaisesta, ranskalaisesta ja varmaan muutamasta muustakin englanninkielen ääntämyksestä. Aivan valloittavaa.

 

Tämä kirja oli sellainen piristävä tuulahdus työmatkoille, vaikka aihe ei niin piristävä ollutkaan. Kirja on suomennettu nimellä Pelkokerroin. 

B.B. Reid: Fear me ja Fear you (Broken love 1 & 2)

Lukeminen ei ole maistunut ennen kuin taas bongasin näitä höttösiä YA-kirjoja Amazonista. Tätä kirjaa oli itse asiassa suositellut yksi genren suosikkikirjailijoistani Penelope Douglas, jonka Bully on ihan suosikkini. Täytyy myöntää, että tässä sarjassa on jotain samaa kuin Bullyssa lisättynä tuollaisella vielä dominoivammalla miehellä.

 

Keiran on kiusannut Lakea aina 8 vuotiaasta. Laken elämä on ollut tämän vuoksi täynnä pelkoa. Molemmilla on omat painolastinsa kannettavanaan. Laken vanhemmat ovat kadonneet, kun hän oli pieni. Kieran taas joutui setänsä kasvattamaksi, kun hänen vanhempansa kuolivat tai jättivät. Lähtökohta on monella tavoin samanlainen kuin Bullyssa. Enempää ei oikeastaan juonesta voi paljastamatta kertoa ja toisaalta se ei ole kovinkaan yllättävä peruslinjoiltaan ja sitähän ei edes halua, kun tarttuu tällaiseen kirjaan.

 

Fear me ja Fear you ovat jatkoteoksia. Oikeastaan ne voisivat olla yksi teos. Pituus on melkoinen tähän genreen yli 300 sivua kummassakin. Nämä ovat kuitenkin hyvin koukuttavia ja menetinkin muutamat yöunet kirjojen vuoksi. Pidin siis kovasti. Kirjoissa on melko roiseja seksikuvauksia, mutta niitä ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon, sillai sopivasti. Jatkoakin on seuraamassa Fear Us kertookin Keiranin ja Laken ystävistä, vaikka toki hekin siinä piipahtavat, näin olen itselleni antanut kertoa. Itse kirja ilmestyy kuun loppupuolella ja on jo tilattu Kindleeni.

 

Suosittelen lämpimästi genren ystäville.

Lars Kepler: Vainooja (äänikirja)

Lars Kepler -pariskunnan kirjoja odotan aina suhteellisen innolla. Jotenkin tuntuu, että tämä oli parempi kuin viime kertainen teos, vaikka ahminut ne aiemmatkin olen. Tällä kertaa kirja pääsi mukaan painajaisiini, mitä ei ole tapahtunut vähään aikaan. Lukijana on Antti LJ Pääkkönen eli Paavo Pesusieni (minulle aina ja ikuisesti). Tällä kertaa Paavo-fiilikset jäivät vain kirjan alkuun.

Kirja on todella intensiivinen. Se vei minut täysin mukanaan, vaikka ajoittain sain fiiliksiä edellisestä Jo Nesbon kirjasta, mutta vain ajoittain. Se kirja jäi myös tuonne pään perukoille pidemmäksi aikaa. Näissä Lars Keplerin kirjoissa on mielestäni aina ollut väkivaltaa ja sitä on kuvattu, niin tälläkin kertaa.

Itse tarinaan, naisia murhataan brutaalisti. Tapauksia tutkimaan tulee Margot Silverman, joka on kadonneen ja kuolleeksi oletetun Joona Linnan seuraaja. Mukaan tulee myös ensimmäisestä kirjasta tuttu hypnotisoija Erik Maria Bark, joka hypnotisoi yhden uhrin aviomiehen ja huomaa tapahtumissa jotain kammottavaa. Ne muistuttavat suuresti vanhaa murhaa, mutta ongelma on vain, että tuo murhaaja on mielisairaalassa. Tapahtumissa oli jotain, mitä Erik ei aikoinaan kertonut poliisille ja syyllisyyden painamana hän alkaa itsekin selvittää tapahtumia.

Aika pian käy selväksi, jotta murhat saataisiin selvitettyä, pitää selvittäjäksi saada joku täysin omaperäinen. Asia vaatii Joona Linnaa paikalle ja kuinka ollakaan Joona ei olekaan kuollut, vaan löytyy Lapista, huonossa kunnossa toki, mutta taidot eivät ole kadonneet. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että kirja meni vähän sivuraiteille, mutta koska pidän Joonasta kovasti, se ei haitannut.

Joonan tultua kuvioihin mukaan tilanne muuttuu aika lailla ja asioita saadaan selvitettyä eteenpäin. Tässä vaiheessa koukerot menivät niin kummallisiksi, että en lainkaan osannut ajatella murhaajaa. Epäilin toki useita, mutta yksikään ei ollut oikea. Oikea murhaaja oli tässä tapauksessa piilotettu todella hienosti, mutta perustellusti.

Kuten voi jo päätellä, pidin kirjasta kovasti. Se ilahdutti työmatkojani monta tuntia, sillä kirja on pitkä. Kuuntelemista helpotti se, että sain kirjan MP3-muodossa eli levyjä oli vain yksi. Tunteja sitäkin enemmän. Kyllä näissä ruotsalaisissa dekkareissa on sitä jotain, joka saa koukuttumaan. Paikkojen kuvaukset ovat niin onnistuneita. Henkilöhahmot ovat aidonoloisia ongelmineen ja puutteineen. Kaikki on hyvin arkista, mutta kuitenkin erityistä.

Lukeminen on yhä edelleen ajoittain hyvin tahmeaa. Muutamia Kindle-teoksia olen lukenut, mutta ne ovat jääneet bloggaamatta. Goodreadsista nekin löytyvät. Viimeisin Kindle-teos vei yöstäni melko suuren osan ja nyt väsyttää. Yhä edelleen käsityöt vievät valtaosan vapaa-ajastani, joten lukeminen on jäänyt vähemmälle. Onneksi nyt olen taas tauon jälkeen löytänyt hyviä äänikirjoja työmatkalle.