Julia Quinn: Yllätysvaimo

Tämä Rokesby -sarjan toinen teos keskittyy Edward Rokesbyyn, joka on lähtenyt sotimaan Amerikkaan. Hän herää sairaalassa vierellään kaunis nuori nainen Cecilia, joka kertoo olevansa hänen vaimonsa. Edwardilla ei sen sijaan ole mitään muistikuvaa. Cecilia on tullut Amerikkaan etsimään veljeään ja hätävalheen kautta joutuu kiipeliin.

Eipä tämäkään mikään ihmeellinen teos ollut, mutta niin vain tuli ahmittua. Nyt täytyy myöntää, että jo vähän kyllästyttää hömppä eli kirjat ovat tehneet tehtävänsä. Lukujumi on vähän vähemmän jumissa kuin aiemmin.

Se, mistä pidän kovin paljon romanttisessa hömpässä on, että se tarjoa yllätyksiä, harvoin myös suuria pettymyksiäkään. On turvallista tarttua teokseen, kun tietää, että tuloksena on onnellinen loppu. Ei tarvitse jännittää turhia. Toisaalta yllätyksellisyys on monien kirjojen se juttu. Jos sitä hakee, ei kannata lukea ainakaan Quinnia.

Julia Quinn: Neiti Bridgerton

Kun ei lukeminen lähde, niin turvauduin nyt sitten urakalla näihin Julia Quinnin kirjoihin. Tämä sarja on Bridgerton-sarjan spinnoff. Kirjat sijoittuvat aikaan ennen Bridgerton-kirjoja ja niissä on keskiössä Rokesbyn-perhe. Tämä on sarjan ensimmäinen teos. Menin aloittamaan kakkoskirjaa ennen tätä, mutta en vain pystynyt. Surkeaa tämä pakko-oireisuus.

Neiti Bridgerton eli Billie joutuu pulaan ja hänet pelastaa siitä George Rokesby. Rokesbyn veljeksistä se, joka tuntuu vihaavan Billieta. Kuinka ollakaan heidän välinsä lämpenevät ja hups, rakastutaan.

Tarinaltaan ihan peruskauraa. Ei yllätyksiä tai muutakaan, mutta ihan jees ajanvietettä. 

Välillä mua surettaa tämä oma pääni, joka ei pysty sulattamaan laatukirjallisuutta riittävän paljon. Olisihan se hienoa sanoa lukevansa vain laatua ja merkittäviä kirjoja, mutta ei pysty, eikä kykene. Toisaalta en juuri häpeile näiden teosten lukemista, hävettäviä kirjoja varten on Kindle :)

Ja koska aloitin sarjan, aion sen myös päättää. Varaukseen lähtivät kaikki mahdolliset.

Jæger Jørgen: Kameleontit (äänikirja)

Koska pidin Varjojahdista ja olin maksanut vielä yhdeksi kuukaudeksi Bookbeatista, päätin käyttää aikana tämän kirjan kuunteluun. Myönnän, että ihan lopun luin, koska kuuntelu väsytti.

Ole Vik joutuu pankkiryöstön silminnäkijäksi ja samalla hänen naisystävänsä Hilde kaapataan. Pankkiryöstöjä on tapahtunut useita ja niillä tuntuu olevan linkki huumemaailmaan. Alun kaoottinen tilanne selviää pikku hiljaa, mutta onko liian myöhäistä.

Alku oli tosiaan kaoottinen. Paljon tapahtui ja monia lankoja punottiin eri suuntiin. Alku olikin kirjassa oikein kiinnostava ja piti otteessaan. Sitten tapahtui lässähdys, joka ei missään vaiheessa enää noussut. Olisin niin mielelläni pitänyt tästä loppuun asti, jotta olisin voinut odottaa sarjan seuraavaa teosta, mutta ei. Todennäiköisesti saatan seuraavan kirjan ottaa mukaani, jos siihen sattumalta törmään, mutta varaukseen en sitä laita. 

Sinänsä Ole Vik on virkistävä hahmo kaikkien kärsivien poliisien joukossa, mutta toivon, että hän kehittyisi vähän enemmän. Jotenkin tuo ylipaino ja tekninen osaamattomuus oli käsitelty jo ekassa kirjassa. Niiden jatkuva korostaminen ei oikein ole kiinnostavaa.

Lukeminen on ollut vähän takkuista viime aikoina. Tuntuu, että olen kesäni buukannut niin täyteen kaikkea, että ei ole aikaa lukea. Toisaalta yritän kovasti jatko-opiskella myös nyt kesällä ja siihen kuuluu isossa roolissa lukeminen ja lukeminen. Lisäksi tunnun odottavan sitä loistavaa kirjaa, joka veisi mukanaan. Pienen elämän jälkeen jättämä krapula ei ota hellittääkseen. Ideoita???

Julia Quinn: Bridgerton - Väärä sulhanen

Lukujumi jatkui taas liian pitkään, kuten käy usein loistavien kirjojen jälkeen. Palasinpa sitten takaisin Bridgerton -sarjaan. Täysin ennalta-arvattavaa ja varmalla onnellisella lopulla. Tapojeni vastaisesti en nyt ole tätä sarjaa lukenut täysin järjestyksessä, mutta se ei haittaa. 

Tämän kirjan keskiössä on Gregory Bridgerton, joka uskoo rakastuneensa ensi silmäyksellä. Hänen rakkautensa kohde ei kuitenkaan ole kiinnostunut. Sen sijaan rakkauden kohteen ystävä Lucy haluaa auttaa Gregorya. Ja kuinkas käykään.

Tosiaan arvattava juoni, mutta se vain jotenkin rauhoittaa mieltä. Tietää, että saa onnellisen lopun. Tietää, että ei tule pettymään, yllättymään tai muutenkaan yllätetyksi. Tähän mielialaan se on juuri sopiva juonirakenne. 

Olen viime viikot lukenut tenttiin, joka onneksi on huomenna. Sen jälkeen varmaan jaksaa myös lukeakin enemmän muutakin kirjallisuutta. 

Jæger Jørgen: Varjojahti (äänikirja)

Otin halvalla Bookbeatin käyttööni muutamaksi kuukaudeksi. Todella vähän tulee kuunneltua oikeastaan, kun työmatka on lyhentynyt sellaisen 100 km päivässä, mutta kesälomareissulla oli aikaa istua autossa. Kuten tavallista valitsin kirjan lukijan mukaan eli lukijana tässä Jukka Pitkänen. 

Suoraan sanoen olen aika kyllästänyt nordic noir -kirjoihin enkä olisi tätäkään lukenut ilman Bookbeatia, mutta yllätys oli iloinen, kun törmäsin aivan erilaisiin hahmoihin kuin etukäteen ajattelin. Kirjan keskushahmo Ole Vik tuntuu aika tavalliselta henkilöltä, jolla ei ole tonneja painolastia menneisyydestä tai siitä ei ainakaan tässä ensimmäisessä osassa puhuttu. Hän on keski-ikäinen, ei osaa käyttää tietokonetta, on ylipainoinen ja sinkku. Hyvin samaistuttava ja toisaalta hyvin tavallisen oloinen henkilö.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Fjellberghavnin pikkukaupunkiin jossain Norjan perukoilla. Ole on paikkakunnan nimismies. Paikallinen vanha romukauppias on rikas, mutta monet eivät tiedä, että tällä on skitsofrenia. Kun tämä alkaa kertoa tarinaa mustasta hahmosta, joka vainoaa häntä, on vaikea uskoa onko kyseessä harha vai tosiasia. Kun tapahtuu kuolemantapaus, saa tarina uusia käänteitä. Uhkaako joku romukauppiaan henkeä vai onko tämä vain todella syvällä harhoissaan?

Kiinnostava tarina ylipäätään ja se sai mielenkiinnon pysymään koko ajan. Vaikka kyseessä on sarjan ensimmäinen teos, ei hahmoja esitellä äärettömän paljon, mikä on hyvä. Joskus ärsyttää suuresti, kun esittelyihin ja muihin kuluu kirjasta suurin osa. Tässä tuodaan asioita sen verran, että lukija pysyy kärryillä.

Tänään itse asiassa ilmestyi Bookbeatiin sarjan toinen osa, jonka taidan vielä ehtiä kuunnella ennen jaksoni päättymistä. Voin suositella teosta. Ja hei, Jukka Pitkänen, ihan sama vaikka lukisi Suomen lakia.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

Kirjan väliin oli unohdettu arvio kirjasta jostain lehdestä, jossa toimittaja kertoi lopettaneensa kirjan kahdelta yöllä itkien vuolaasti. Itse lopetin kahdeltatoista samassa olotilassa.

Lainasin tämän kirjan kirjastosta jo aiemmin keväällä, mutta paksuus jotenkin kauhistutti. Olen lukenut monta mairittelevaa arviota kirjasta, joten odotukset olivat korkealla. Valitsin lopulta kirjan myös meidän lukupiirin kesän kirjaksi, joten oli oikeasti syy tarttua teokseen ja voi, kunpa olisin tehnyt sen jo aiemmin. 

Kirja kertoo neljästä ystävyksestä ja heidän elämästään useamman kymmenen vuoden ajalta. Kirjan keskushahmoksi nousee Jude, joka on sulkeutunut ja ongelmia täynnä. Lukijalle hänen kauhistuttavaa tarinaansa jaetaan pienissä paloissa, mutta muut kirjan henkilöt eivät kaikki saa tietää sitä, mitä lukija saa. He vain arvailevat. Toinen keskushahmo on Willem, joka on Juden tärkein ihminen. Malcolm ja JB jäävät ystävyksistä hieman taka-alalle, vaikka jokaisella heillä on olennainen rooli kirjan tarinassa. 

Kirjailija on sanonut halunneensa luoda hahmon, joka on liian rikki, jotta hänet voisi korjata ja tässä hän onnistuu. Jude on todella rikki. Vaikka hän on saanut luotua uran, jota monet kadehtisivat, hänen sisinpänsä on niin hajalla. Lukijana sitä toivoo kuitenkin koko ajan, että jokin tai joku pystyisi hänet vielä pelastamaan.

Paljastamatta juonesta ja tapahtumista sen enempää, käyn enemmän läpi kirjan aiheuttamia ajatuksia. Kirja on todella traaginen, surullinen. Siinä ei oikeastaan ole yhtään toivoa tai valonpilkahdusta. Luvut ovat pitkiä, kuten kirjakin, mutta jotenkin sitä uppoutuu kirjan tarinaan ja henkilöiden epätoivoon. Välillä luvun päättyminen oli tervetullut tauko, sillä tietyt asiat kirjasssa ovat todella raskaita ja vaikka niillä ei mässäillä ja kuvailu on kovin niukkaa, jäävät ne kummittelemaan mieleen. 

Julkisuudessa on korostettu sen homosuhteiden kuvausta ja kuinka tämä on toisien mielestä hyvä kuvaus sukupuolivähemmistöstä ja toisien mielestä ei hyvä. Itse luin teosta enemmän ihmissuhdekuvauksena ja siinä se oli mielestäni hyvä.

Kirja sai itkemään vielä monen päivän jälkeenkin, jopa tätä kirjoittaessa tunnen kyyneleiden kihoavan silmiin. Täytyy kuitenkin sanoa, että suosittelen lukukokemusta. Onhan tämä hieno teos.

Velma Wallis: Kaksi vanhaa naista

Tämä teos on meidän lukupiirimme kirja. Jälleen on pakko myöntää, että en olisi tarttunut tähän ilman lukupiiriä. Onneksi jälleen tuli tartuttua. Kirja on pieni vihkonen, joka sisältää enemmän kuin päältä päin näkisi. Kyseessä on intiaanitarina, jota on aiemmin kerrottu suusta suuhun. Myös tarina on kirjoitettu kuin se kerrottaisiin vaikka iltanuotiolla.

Intiaaniheimolla menee huonosti ja niinpä se päättää jättää jälkeensä kaksi vanhaa naista, jotta nämä eivät käyttäisi vähiä resursseja. Vanhat naiset päättävät selvitä. Pian koko heimo joutuu turvautumaan naisten apuun.

Tarina korostaa vanhojen ihmisten arvoa. Sitä, kuinka vahvuus ei näy ulospäin. Kuinka voi selvitä vastoin odotuksia, kun vain haluaa sitä tarpeeksi.

Tämä oli tosiaan hyvin lyhyt ja nopea lukea. Pidin tekstistä ja tarinasta. Se on tavalla tai toisella tuttu varmaan kaikissa kansoissa, mutta aina yhtä ajankohtainen.

Ihan kiva lukukokemus, vaikka ihan kauheasti en tästä saa kirjoitettua.