Tätä kirjaa en siis itse valinnut, mikä teki lukemisesta mielenkiintoisen kokekmuksen. Kirja oli samalla kertaa kauhea, ihana, ahdistava, vapauttava ja kaikkea mahdollista. Lukukokemuksena todella kaunis ja ajatuksiaherättävä.
Kirja tuli uniini, sai minut ahdistuneeksi. En halunnut lukea loppuun, mutta toisaalta oli pakko lukea, jotta saisi kaiken ahdistuksen pois. Loppu on kuitenkin kaunis ja pitkästä aikaa huomasin itkeväni lukiessani. Kirja järkytti, mutta myös toi helpotuksen.
Tiedän, että kirjasta on tehty elokuva, mutta en usko, että haluan katsoa sitä. Lukukokemus oli ainutlaatuinen, että en halua elokuvan pilaavan sitä, huolimatta, että pääosassa on Viggo Morgenstein.
Haluan ja en halua lukea lisää tällaista. Olo on täysin ristiriitainen, ehkä johtuen myös siitä, että laskin kirjan käsistäni vasta muutama minuutti sitten. Nyt pitää ajan antaa tehdä tehtävänsä ja tarttua taas uuteen kirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti