Olen tosiaan nopea lukija, jos joku on sitä pohtinut. Tätä se yli 30 vuoden harjoittelu teettää. Kevyesti 100 sivua tunnissa kaunokirjallisuutta.
Ensimmäinen kosketukseni Fieldingin kirjoihin oli ihan miellyttävä. Tarina tässä kirjassa oli riittävän kiinnostava, mutta myös riittävän yksinkertainen, vaikka sisälsi kuitenkin yllätyselementin. Siis kaiken kaikkiaan oikein mukava kirja tämäkin. Sellainen kirja, joka saa haluamaan lukea lisää samalta kirjailijalta.
Mihin kategoriaan kirjan oikein laittaisi? Kirjastossa varmaankin olisi kohdassa jännitys ja sitähän tämäkin oli päätarinaltaan. Taustalla oli kuitenkin ihmissuhteita, draamaa ja jopa romantiikkaa. Jotenkin kirjasta tuli mieleen elokuva, eikä vähäksi siksi, että kirjan sisällä oli elokuvateema ja kirjan englanninkielinen nimikin vielä oli sama kuin kirjassa esiintynyt elokuva. Monikerroksista siis, vaikka en ihan sellaiseksi "vakavaksi" kirjaksi tätäkään lukisi. Ehkä vielä jossain vaiheessa tätä vuotta luen jonkun ihan oikeasti vakavasti otettavan kirjan...tai ehkä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti