Tämä kirja tuli ahmittua. Yöllä luin liian pitkään ja näin koko loppuyön levottomia ihmissusiunia. Loput luin tänään juniorin tuhnuttaessa päiväunia vieressäni.
Lempikirjani Twilight-saagasta ihan senkin vuoksi, että on kaikkein aikuisin, sekä sisällöltään että kirjoitustyyliltään. Lisäksi tarina loppuu kauniisti tässä kirjassa.
Jälleen luettuani tuli sellainen tyhjä olo. Kuin olisin sanonut hyvästit vanhoille tutuille. Näinhän käy luettuaan tällaisia saaga-tyyppisiä kirjoja tai oikein loistavasti kirjoitetun kirjan jälkeen. Ei voi kuin huokaista ja miettiä, milloin voisi lukea kirjan taas uudelleen. Nämä Twilightit saavat nyt osaltani jäädä ainakin syksyyn asti, jolloin olisi viimeisen elokuvan ensi-ilta, ehkä sitä ennen pitää vähän virkistää muistia vielä.
Millähän tämän tyhjän olon nyt täyttäisi? Millennium -trilogia huutaa kyllä hyllyssä, että lue minut uudelleen. Jos nyt kuitenkin lukisi nuo parit keskeneräiset juoksemasta pois ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti