Kuten jo itseni tuntien viime postauksessa vähän uhosinkin, lähti Nälkäpelin toinen osa heti lukuun. Sehän tulikin sitten ahmittua huimaa vauhtia. Jos ensimmäinen kirja oli teininomaista romantiikkaa ja taistelua, oli tämä toinen selkeää yhteiskuntakritiikkiä ja totalitarismin vastustamista. Kuitenkin tarinaa vietiin hienosti eteenpäin. Ahmimista ei voinut välttää.
Näin yöllä untakin tästä kirjasta, se on aina merkki siitä, että kirja on oikeasti koskettanut jotain ja sen henkilöt ovat tulleet osaksi minua.
Nyt tietenkin aloitin viimeisen osan samantien. Onneksi ostin kaikki kolme osaa kerrallaan, sillä jos en osaa lukea ahdistavia kirjoja ilman viimeisen sivun vilkaisemista, olen vielä huonompi odottamaan. Kaikki mulle heti...
Todennäköisesti viimeinen osa eli Matkijanärhi on luettu huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti