Taas takuuvarmaan Sammalkorpea. Hän osaa tehdä henkilöistään uskottavia. Kukaan ei ole täydellinen ja lähes kaikilla on salaisuuksia, jotka eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Paula ja Klaus on mielestäni melkein paras Sammalkorpi tähän astisista.
Lukukokemus oli helppo ja viihdyttävä. Jälleen tuli sellainen fiilis, että mähän tunnen juuri tuollaisia ihmisiä. Se on mielestäni juuri Sammalkorven vahvuus. Hän kirjoittaa ihmisistä, joita tunnemme, mutta joita emme haluaisi itse olla. Oikein tyylikästä.
Aurinko kovasti yrittää pilkistellä, pian on kesä ja sehän tarkoittaa kirjoja ja aurinkoa. Voiko hienompaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti