Toinen "ilmaisista" Harlekiini -kirjoista on kahlattu läpi. Hauskaa, jos nyt hauskaksi voi sanoa, että vampyyrikirjoissa vampyyrit ovat kuitenkin lähes aina hyvin erilaisia. He kuolevat eri tavoin, elävät eri tavoin ja ylipäätään heidän ominaisuutensa ovat hyvin erilaisia. Mikähän lie totuus, jos totuutta onkaan?
Tässä kirjassa vampyyrit eivät ole ole ikuisia, mikä luo ihan erilaisen fiiliksen. Muutoin kirja oli ihan ok, mutta ei nyt mikään ihan kauhean ihmeellinen. Tyyli ei ollut niin kiinnostava kuin edellisessä kirjassa, eivätkä hahmot saaneet riittävää syvyyttä, jotta heistä olisi oikeasti välittänyt.
Mukavaa viihdettä toki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti