Minulla on kotona kesken 7 kirjaa. Näistä 4 kuuluu tuohon klassikkohaasteseen, joka tuntuu lähes mahdottomalta urakalta. Ei sillä, että klassikot ovat varmasti loistavia kirjoja kokonaisuudessaan, mutta kun en pääse niistä alkua pidemmälle. Tuntuu kuin mitään ei tapahtuisi ensimmäisen 50 sivun aikana ja sellaistahan lyhytjänteinen ihminen ei kestä. Heti pitää tapahtua tai ainakin antaa vinkki siitä, että pian jotain tapahtuu tai sitten en vain ole klassikkoihminen, mikä on tietenkin hyvä huomata nyt eikä vasta siinä vaiheessa, kun on vaikka maksanut muutaman satasen avoimen yliopiston kirjallisuustieteen opinnoista, joissa tulisi lukea klassikoita.
Muutoinkin keskeneräiset kirjat ovat ärsyttävä piirre. (tässä kirjoittaessani muistin taas 2 keskeneräistä kirjaa lisää eli yhteensä 9) Keskeneräinen kirja on välillä kuin keskeneräinen työ, se saattaa tulla uniin häiritsemään, muistuttamaan itsestään. Kun keskeneräisen kirjan lopulta kahlaa loppuun saattaa tulla fiilis, että miksi en sitä heti lukenut, kun oli ihan hyvä tai sitten tuntee turhautuneisuutta, kun haaskasi huonon kirjan takia arvokkaita lukuminuutteja. Toivon, että saan ainakin osan kirjoista loppuun ja koen onnistumisen ja toivottavasti olen tyytyväinen. Tarinalle pitää kuitenkin saada päätös, oli se sitten hyvä tai huono.
Keskeneräisyys saattaa johtua huonosta ajankohdasta tai sitten tuosta mihin aiemmin viittasin yksinkertaisesti siitä syystä, että kirja ei vain ole omaan mieleen. (taas muistui yksi keskeneräinen lisää --> 10 kirjaa) Muistan, kun luin Da Vinci -koodia, ensimmäiset lähes 100 sivua oli aika diipadaapaa, mutta sen jälkeen en pystynyt laskemaan kirjaa kädestäni. Matkustin tuolloin bussissa ja tuo kirja oli ainut, joka oli mukana, joten vaihtoehtoja ei ollut, mikä oli hyvä juttu, sillä kirja tuli ahmittua loppuun linja-autoasemalla täällä kotipäässä, kun en millään voinut jättää kesken. Kaipa sama ilmiö voisi toistua.
Tänään yritän jatkaa jotain keskeneräistä ja antaa sille vielä uuden mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti