Varhaisin mielikuva surulliseen lauluun on varmaankin ala-asteella laulettu Varpunen jouluaamuna. Voi, kuinka tuskaista olikaan laulaa säettä "olen pieni veljesi, tulen taivahasta". Jo tätä kirjoittaessa alan melkein itkeä. Olen siis hyvin herkkä biisienkin suhteen. Kyynelsilmin kuuntelen useita biisejä esim. Terence Trent D'Arbyn "Sign your name" on ihan supersurullinen, puhumattakaan Yön "Rakkaus on lumivalkoinen" -biisistä. On siis jopa vaikeaa päättää, mikä nyt olisi se surullisin biisi. Suurinta angstia on kautta aikojen on kuitenkin aiheuttanut biisi, jota nauhoitin c-kasetille molemmat puolet täyteen, sillä ennenhän ei repeatia ollut kasettinauhureissa.
Kyseessä on siis Hanoi Rocksin Dead by x-mas, joka kiteyttää teiniaikojen angstin, jouluahdistuksen ja suunnattoman yksinäisyyden, jota silloin tunsin. Näitä tosiaan olisi enemmän kuin listalle mahtuu, voisi tehdä jopa ehkä TOP 50 -listan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti