Yön talo -sarjan kolmas kirja kehittää kimuraisia kuvioita ja kuljettaa tarinaa harppauksen eteenpäin. Tämä oli mielestäni ehkä paras tähän astisista, vaikka nämä nyt eivät tosiaan ole mitään huippukirjallisuutta.
Zoey kasvattaa voimiaan ja taiteilee kolmen pojan loukossa. Ylipapitar paljastaa ilkeän puolensa. Zoey joutuu valehtelemaan ystävilleen pelastaakseen parhaan ystävänsä. Entinen vihamies paljastuukin hyväksi tyypiksi. Melko tyypillistä tämän tyyppisille kirjoille. Juoni on kuitenkin ihan mukava ja jokainen osa osaa jättää haluamaan lisää, niin tämäkin. Kuinka käy Zoeylle ja hänen rakkauksilleen.
Jotenkin on taas sellainen kausi, että mieli karttaa älykästä kirjallisuutta ja annan sen tehdä niin. Luetaan, mitä mieli halajaa. Kesken on toinen vampyyri/ihmissusi kirja, jonka toivon saavani loppuun vielä tämän viikon aikana. Ainakaan ei tarvitse omia murheitaan murehtia, kun lukee sellaista, mikä tapahtuu aivan jossain muualla. Sitä pidän, ainakin itselleni, yhtenä lukemisen tärkeimpänä funktiona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti