Olen odottanut tätä kirjaa pitkän aikaa. Talvella Joe Hill mainosti Twitterissä tämän ilmestymistä USAssa, joten suhteellisen nopeasti tuli suomenkielisenä, niin paljon en siis odottanut, että olisin lukenut englanniksi.
Pidin Hillin esikoisteoksesta Sydämenmuotoinen rasia tosi paljon. Novellikokoelmaa yritin lukea, mutta novellit eivät ole minua varten. Tätä kirjaa kohtaan oli siis suhteellisen kovat odotukset. Osa täyttyi, osa ei.
Kirja kertoo Igistä, joka herää yhtenä aamuna krapulassa ja sarvet päässään. Häntä on syytetty tyttöystävänsä murhasta ja nyt sarvien avulla hän saa ihmiset kertomaan suurimmat salaisuutensa. Hän löytää myös murhaajan ja haluaa kostaa.
Pidin kirjan alusta ja lopusta todella paljon. Keskivälikin oli ihan ok, mutta ehkä hieman pitkäpiimäinen eli hieman tiivistystä, noin 100 sivua, niin tulos olisi ainakin minun mielestäni ollut parempi. Tosin ymmärrän takautumien tärkeyden tarinan kannalta.
Hill osaa isänsä tavoin kirjoittaa omaperäisiä tarinoita, mielenkiintoisine hahmoineen. Pidin Igistä todella paljon, hän on erittäin herttainen, vaikka olisikin muuttumassa piruksi tai demoniksi sarviensa kanssa. Hyvin mielenkiintoinen siis. Lisäksi Hillin kirjoissa on kiinnostavia viittauksia musiikkiin, niin tässäkin, Mickin ja Keithin evankeliumi selkeimpänä. Tätä kirjoittaessa soi muuten The Romantics "What I like about you" repeatilla.
Suosittelut kauhunsekaisista kirjoista pitäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti