Tämän vuoden 130. luettu kirja. Ensi vuonna en pääse lähellekään, sillä aloitan uuden työn vuoden alussa.
Olen rakastunut Sinisalon tyyliin kirjoittaa, tyyliin luoda fantasiaa arkipäivään. Tämä kirja ei ehkä sisällä fantasiaa, mutta on kuitenkin erinomaisen kiinnostava.
Tarina sijoittuu jatkuvajuonisen saippuasarjan käsikirjoitustiimiin. Taru on kiltti, kirjoittaja, jonka oma elämä alkaa muistuttaa saippuasarjaa vai alkaako saippuasarja muistuttaa hänen elämäänsä. Todellisuus ja taru yhdistyvät jännittävällä tavalla. Tuleeko hulluksi, vai onko kaikki jo hullua... Ajatukset pyörivät päässä kirjan luettua, mitä oikeastaan luin. Se on aina hyvä piirre.
Tällä kertaa Sinisalo ei ole tuonut mukaan viittauksia tai muutoinkaan detaljeja lukuunottamatta muutamaa viittausta Raamattuun ja runoihin. Tarinassa kertojana on Taru ja ajoittain seurataan ulkopuolisen silmin käsikirjoitustiimin työskentelyä.
Kirja on mielestäni hyvä. Se ei ehkä ole niin innostava kuin kaksi aiemmin lukemaani Sinisaloa, mutta hyvä joka tapauksessa. Siinä on riittävästi koukkuja, joiden ansiosta kirjaa jaksaa lukea vaivattomasti. Lukupinossa on vielä pari Sinisaloa, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti