Enhän malttanut odottaa kirjaston jonoa, vaan hankin kirjan englanniksi. Tosin kävi niin, että olisin saanut suomenkielisen melkein ennen kuin olin puolivälissä englanninkielistä. Jonotusnumero 13 ei merkinnytkään kuukausien jonotusta.
Aloitin lukemisen varmaan jo kuukausi sitten, mutta jotenkin en päässyt vauhtiin ennen kuin olin lukenut noin 2/3 kirjasta. Jähmeää oli. En usko, että kyseessä oli kielijuttu, vaan jo kakkososassa tuntui, että kerronta jotenkin vaimentui ensimmäisen osan intensiivisyydestä.
Kirja on toki hyvä, viivyttelevä, kaunis, kuten aikaisemmatkin osat. Tarinassa pyritään pelastamaan sudet. Kuka uhrautuu ja kenen puolesta, lienee yksi peruskysymyksistä. Gracen ja Samin tarina saa jatkoa, mutta tuntuu junnaavan paikallaan. Sen sijaan Colen ja Isabelin välillä kipunoi enemmänkin. Cole tekeekin tästä kirjasta oikeastaan kiinnostavan. Hänen persoonansa on hyvin moniulotteinen.
Tähän siis loppui tämä ihmissusitrilogia. Oikeastaan ei jäänyt ikävä. Kirja loppui ikäänkuin kesken, mutta en usko tai en ainakaan toivo jatkoa. Loppu oli kaunis, vaikka täynnä kysymyksiä.
Työt tosiaan vaikeuttaa lukemista. Illalla on niin väsynyt, että ei juuri jaksa tai edes ehdi ihan kauheasti lueskella ja viikonloputkin ovat täynnä ohjelmaa, mutta valoa kohti mennään.
Ei tosiaan ollut yhtä menevä kirja kuin kaksi edellistä, jotenkin hiersi koko ajan. Vaikka Isabel/Cole valjakkopari saikin aikaiseksi kipinöintiä. Loppu oli todella töksähtävä. Ei mitään ennakko varoitusta tai selittelyä. Stiefvater on sanonut blogissaan ja suomennoksen lopputeksteissä, että sarja jää tähän eikä hän kirjoita sille jatkoa.
VastaaPoistaMinulla oli ihan samanlainen lukukokemus tämän kirjan kanssa. Hankin omaksi heti, kun Forever ilmestyi, mutta lukeminen oli todella hidasta. Minusta tässä osassa oli liikaa toimintaa ja ihan liian vähän tunteita - ainakin verrattuna ensimmäiseen osaan. Loppu oli tosiaan harvinaisen äkkinäinen. Epäuskoisena yritin kääntää sivuja ja luulin niiden liimaantuneen yhteen, kun koko homma katkesi niin yllättäen.
VastaaPoistaLuulen myös, että kyse oli tunteiden vähyydestä, sillä tunteiden palo, niiden runollinen kuvailu kantoi ensimmäistä osaa. Ehkä uutta ei enää ollut mahdollista keksiä Samin ja Gracen väliltä. Vähän niin kuin avioliitto, arki tulee ja kaikki normalisoituu.
VastaaPoistaOnko joku lukenut Stiefvaterin noita toisia kirjoja, joita ainakin tässä minun painoksessani mainostettiin?
http://maggiestiefvater.com/novels/
VastaaPoistaKirjoittajan kotisivut. Olen siellä nähnyt nuo uuden sarjan kirjat, mutten aljoa tiedä niistä. Olisi mielenkiintoista saada eka jo pian suomeksi. Minullekun tuo englanniksi lukeminen on niin hidasta.