Bongasin kirjan erään kirjaston viime vuoden luetuimpien tietokirjojen listalta. Aamuluettavaksi alun perin hankin, mutta näin iltasella tuli luettua loppuun.
Kirja koostuu 25 tarinasta, jotka tekijä on koonnut hänelle lähetetyistä kertomuksista. Kirjassa on tarinoita, joita lukee välillä hymy huulilla, mutta myös tarinoita, jotka saavat itkemään. Kaiken kaikkiaan kirja pistää miettimään elämää 1900-luvun alussa, sen karuutta ja osittaista julmuuttakin.
Huutolaisiksi joutui sekä lapsia, että aikuisia, yleensä sellaisia, jotka eivät itse omaa elantoaan kyenneet tienaamaan eli vammaisia, vanhuksia, mielipuolia. Kirjan tarinat ovat kaikki lapsuudesta. Tämä siitäkin syystä, että huutolaisuus kiellettiin lailla 1923, tosin käytännöt jatkuivat tuonkin jälkeen, vaikka eivät enää huutokauppoina.
Jokainen meistä on katsonut elokuvia, joissa käydään orjakauppaa. Kuinka ihmiset ovat kauppatavarana. Huutolaisuudessa on kyse tästä, mutta myös siitä, kun tarjoaa halvimman ylläpidon. Se oli ihmisarvoa alentavaa toimintaa, josta monelle jäi elinikäiset arvet sieluun. Huutolainen oli talossa usein huonoimmassa asemassa, sai huonoimman makuupaikan, huonointa ruokaa. Lasten kohtalot ovat todella karmivia. Kuinka pieni 4 vuotias lapsi joutuu tekemään töitä koko päivän saamatta kunnon ruokaa, hellyyttä tai kunnon vaatteita. Kirjan tarinoiden henkilöt ovat kuitenkin kaikki selvinneet, eläneet hyvinkin pitkiä elämiä, vaikka huutolaisuuden kokemukset ovat vahingoittaneet sekä henkisesti että usein myös fyysisesti.
Voin suositella kirjaa niille, jotka haluavat tietää enemmän lähihistoriastamme. Tapahtumista, joista vaiettiin pitkään. Kirjan luettua osaa arvostaa omaa elämäänsä ja halaa kenties lapsiaan vähän tiukemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti