Sivut

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Valitsin kirjan scifi-haasteeseen umpimähkään kirjaston hyllystä. Tarina vaikutti takakannen perusteella ihan kivalta ja kirja oli sopivan paksuinen. Tällaiset hetket saattavat muuttaa aika paljon ajattelua ja tulevaisuuden toimia. Pistää oikein pohtimaan, onko mikään oikeasti sattumanvaraista.

Verronen on minulle, häpeän tunnustaa, aivan uusi tuttavuus, vaikka näin jälkikäteen selvitettynä hän onkin palkittu ja kiitetty kirjailija. Minulta asia on mennyt täysin ohi, mikä kuvastaa varmaankin aikaisempia lukutottumuksiani. Tämän kirjan luettuani hain jo seuraavan Verrosen odottamaan.

Tarina sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen, kyseessä on siis dystopia. Maailma on muuttunut. Ympäristö on tuhoutunut tai tuhoutumassa. Säteily on niin voimakasta, että ilman suojaa ei selviä. Yhteiskunta on totalitäärinen, jokainen on sirutettu ja saanut tietynlaisen statuksen. Yhteiskunnan ulkopuolella elää kuitenkin vielä siruttomia, joita metsästetään suruttomasti. Kuva maailmasta on melko ahdistava.

Kirja kertoo Tiksu P:stä, joka on läpikäynyt täydellisen muutoksen maksaakseen velkansa. Tiksu ajautuu erinäisten vaiheiden kautta kuumailmapallolentäjäksi. Hän työskentelee ensin ympäristöhörhöjen kanssa yrittäen selvittää sään manipulointia, mutta ajautuu sen jälkeen metsästämään siruttomia Etelä-Eurooppaan, joka on kuuma ja ahdistava paikka. Tiksu ei tunne, hän vain ajautuu.

On oikeastaan vaikea kuvata kirjaa lukukokemuksena. Luettuani tämän eilen illalla mietin sängyssä toista tuntia, mitä oikeastaan luin. Luinko matkakertomuksen, luinko kauhuskenaarion tulevaisuudesta, luinko pätkän ihmisen elämänkaaresta vai mitä. Päädyin lopputulokseen, että luin jotain näistä kaikista. Tiksu matkustaa halki Euroopan, samalla kuvataan ympäristön tuhoa ja ihmisten ahdinkoa, mutta myös ihmisyyden katoamista ja toisaalta sen löytymistä. Sanoisin siis, että hyvin moniulotteinen ja kiinnostava teos on kyseessä.

Kuten jo mainitsinkin, hain jo seuraavan Verrosen odottamaan ja kas, sekin on dystopia. Itse pidän dystopioiden lukemisesta, ainakin tähän astisissa on ollut jotain samaa, mutta kaikki ovat kuitenkin tyystin erilaisia.

1 kommentti:

  1. Onnea Verrosen löytämisestä! Hän on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani. Kirkkaan selkeää oli kyllä hyvä kirja, joskin itse pidän hänen vanhemmista kirjoistaan vielä enemmän.

    VastaaPoista