Sivut

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Becca Fitzpatrick: Riitasointu

Ah, olen koukussa ja kovasti.

Samankaltaisuudet Twilightin kanssa pulpahtivat pintaan. Kuten Uusikuussa, tässäkin on pääpari tavallaan erossa kirjan aikana. Tyttäreni sanoi vihanneensa kirjan lukemista juuri tuosta syystä. Itseäni asia ei ihan kauheasti ärsyttänyt, vaan tavallaan tuollainen suotaminan ja huopaaminen on ihan ok tämän tyyppisissä kirjoissa.

Patchista tuli ensimmäisen kirjan lopussa Noran suojelusenkeli ja sellaisena hän aloittaa tässäkin kirjassa. Joku kuitenkin lyö heidän välilleen kitkaa ja pian Nora ja Patch ovat riidoissa, kuitenkin niin rakastuneita toisiinsa. Ah...

Kirja noudattelee tavallaan tyypillistä romanttista kirjallisuutta epäuskoineen, salaisuuksineen ja muine perusromantiikan palikoin. Se on sekä hyvä että huono asia. Hyvä, koska tuttu tekee lukemisesta helpompaa. Huono, koska jotain uutta olisi aina kiva lukea. Ei se kuitenkaan minua pahemmin häirinnyt. Olen siis koukussa. Onneksi tyttäreni kirjahyllystä löytyi jo kolmaskin osa englanniksi ja kirjailijan kotisivuilta bongasin, että viimeinen osa ilmestyy syksyllä. Odotus ei siis veny vuosiin, mikä on hyvä.

Nyt kuitenkin seuraavan osan kimppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti