Takakansi lupaili romantiikkaa ja kiihkoa. Nyt tuli kyllä pahanlaatuinen odotuskuilu, sillä vaikka kirja toki sisälsi romantiikkaa, oli siitä kiihko kaukana ja itse romanssikin oli suhteellisen tylsä, kuten koko kirjakin. Melkein jäi kesken koko teos, mutta urheasti kahlasin sen loppuun.
Hyvää tässä kirjassa oli, että sankaritar oli taas hieman iäkkäämpi ei 18 vuotias, vaan jopa 23 muistaakseni ja urhealla ritarilla oli punaiset hiukset. Siihen oikeastaan hyvät jutut jäivätkin. Lady Bea on rakastunut Ranulfiin, joka ei tunnu vastaavan hänen tunteisiinsa, joten lady Bea päättää vietellä miehen. Kuulostaa ihanan romanttiselta, mutta kerronta ei pysynyt ihan mukana.
Tulipa tosiaan luettua ja se siitä oikeastaan. Taisi käydä melkein samoin edelliselle Moorelle. Koskahan ihminen oppii virheistään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti