Koska edellinen kirja Uusi alfa ei sisältänyt riittävästi romantiikkaa tukahduttamaan keväisen romantiikan nälän, oli aivan pakko taas kääntyä lukupinon Harlekiini -osastoon. Cornickilta luin jokisen aika sitten kirjan, joka oli mielestäni ihan hyvä ja niin oli tämäkin, ihan hyvä.
Merrynin veli on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa ja Merryn syyttää kuolemasta Garrickia, komeaa herttuaa. Kuinka ollakaan Merrynin ja Garrickin tiet risteävät ja loppujen lopuksi he jäävät sortuneen talon vangiksi. Tällöin rakkaus, himo yllättävät molemmat. Onko enää paluuta? Voittaako rakkaus epäilykset?
Cornickin romanttiset kirjat ovat erilaisia kuin genren kirjat yleensä. Naiset ovat näissä voimakkaita, vähän vanhempiakin. Se on mukavaa vaihtelua. Miehet toki ovat komeita ja paheellisia, mutta kokevat toki parannuksen sankarittaren pauloihin jouduttuaan. Jotain niin tuttua, mutta hieman uusissa vetimissä.
Eihän tämäkään kirja nyt mitään suurta taiteellista ajateltavaa tuonut, mutta toistaen jälleen itseäni, kirjan tehtävä ei mielestäni aina olekaan olla suurten ajatusten alkulähde tai taiteellisen, kultturellisen nautinnon tuonti, vaikka sellaisetkin kirjat ovat välillä ihan kivoja. Kirja on hyvä, kun se täyttää jonkun kaipuun omassa elämässä, oli se sitten romantiikkaa tai filosofista ajattelua. Tämä kirja on oikein hyvä täyttämään romantiikan kolon, ei ehkä täysin, mutta ainakin kolmanneksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti