Anni Polva: Otan sinut, äkäpussi

Anni Polva on ollut minulle tuttu lähinnä Tiina-kirjoista, jotka olivat suuri suosikkini nuorena. Aikuisten osastolta olen hänen kirjojaan lukenut vain parin Helena-kirjan verran. Tämä kirja sai kuitenkin aistini heräämään nähdessäni tuon herttaisen kannen kirpparilla. Laitoin sen tähän teidänkin iloksenne.

Kirja on myös itsessään herttaisen hyväntuulinen. Sirkku on toimistotyöntekijä, joka on kihloissa Ollin kanssa. Olli on yliopistoihmisiä, olettaisin, että kirjallisuuden tutkija. Olli on hyvin jäykkä, uppoutunut omiin asioihinsa. Sitten kuvaan astuu Aarne, joka pyyhkäisee Sirkun jalat alta hetkessä. Sirkku taistelee kuitenkin tunteitaan vastaan. Samalla pohtien velvollisuuksien ja huuman välistä suhdetta. Vakavaa sisältöä kirjassa ei ole, mutta eipä sitä kaipaakaan. Tämä on vain niin herttainen.

Kirja on vuodelta 1966 ja se huokuu sellaista viatonta aikaa, rakkautta, aikaa ennen tietokoneita ja sosiaalista mediaa. Aikaa, jolloin naiset lopettivat työnsä mennessään naimisiin, jolloin miehet olivat miehiä ja maksoivat ravintolamaksut. Sellaisena sen voi hyvin myös ottaa ja nauttia myös ajankuvasta.

Ehkäpä eksyn muulloinkin Polvan pariin, tosin nyt alkaa olla sellainen olo, että liian paljon kirjoja, liian vähän aikaa. Niin paljon hyvää luettavaa on maailma pullollaan, että ottaessa yhden, varmasti hylkää toisen.

Romantiikannälkään oikein hyvä välipala.