Tämä on tällainen välipalakirja, lähinnä pituutensa vuoksi, siis lyhyehkö. Mutta lyhyys ei taaskaan tarkoita etteikö kirjassa olisi sisältöä tai että se ei saisi pohtimaan asioita. Kirja on tarina kirjahulluudesta, rakkaudesta, intohimosta kirjoihin. Tunteesta, joka voi joskus saavuttaa maaniset mittasuhteet.
Kirjan tarina alkaa naisen jäädessä auton alle lukiessaan juuri ostamaansa Emily Dickinsonin kirjaa. Kukapa meistä ei olisi kulkenut kirja kädessä näkemättä tai kuulematta mitään. Nainen saa kuolemansa jälkeen paketin, jossa on kirja, jota hänen kollegansa lähtee palauttamaan lähettäjälle. Matkallaan hän törmää kirjatoukkiin, fanaatikkoihin, jotka ovat uhranneet koko elämänsä, koko mielenterveytensä kirjoille.
Kirjassa kuvataan rakkautta kirjoihin niin viehättävästi, että tunsin usein hymyileväni ja toteavani pääni sisällä: juuri näin, näin minäkin teen. Siinä kuvataan sitä himoa, hulluutta, jolla me kirjahullut hankimme kirjoja, kuinka järjestelemme niitä hyllyihin, kuinka hoivaamme niitä, haemme niistä lohtua ja ystävyyttä. Siis todella hurmaava kirja.
Kirjailija itsessään oli minulle uusi tuttavuus, mutta hyvin miellyttävä sellainen. Matkustin myös tässä ensi kertaa Etelä-Amerikkaan kirjailijoiden suhteen, joten rikoin rajojani myös sillä saralla.
Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat joskus himoinneet kirjoja, joilla on ihan oma tapansa järjestää kirjat hyllyyn, jotka elävät kirjojen kautta tai niiden kanssa, kaikille, jotka pitävät kirjoista. Lukemiseen ei mene kauan, mutta se jättää hyvän fiiliksen, hymyn huulille.
Oli kiva löytää kirjasta myös positiivisempi arvio. Oma lukukokemukseni jäi muutamista kivoista kirja-ajatuksista huolimatta melko laimeaksi. Tunnistin kyllä muutamia kirjahöperyyden oireita, mutta ehkä minulla on vielä toivoa, olen vasta siivonnut kirjahyllyjä ja laittanut kirjoja eteenpäin ;)
VastaaPoista