Denise Robins: Salattu sydämeni

Robins oli näitä ensimmäisiä romanttisia kirjailijoita, joita kannoin kotiin aikoinani kirjastosta, kun siinä 13 -vuotiaana alkoi lasten osasto tuntua jo niin lapselliselta, ainakin osittain. Muistan sen jännityksen, kun menin seikkailemaan aikuisten osastolle, se jo itsessään oli huikea kokemus. Luin tuolloin varmaan kaikki mahdolliset Robinsin kirjat. Varmaan olen tämänkin aikoinani lukenut. Tämä kulkeutui minulle ostamani huikean paketin ansiosta, 12 ihanilla 80-lukulaisilla irtopaperikansilla kuorrutettua romanttista kirjaa. Sain vielä aivan liian halvalla. Kannet tekevät jo lukukokemuksesta aivan erilaisen. Pahoittelen kuvan sotkuisuutta. Tuossa on nyt pari sellaista, jotka jo omistin, mutta en voinut vastustaa koko pakettia.

Tähän Robinsiin nyt. Robinsia lukiessa saa/joutuu tutustumaan usein 70-luvun muotiin, mikä ei aina saa hekumoimaan komeaa ruskeaan pooloon pukeutunutta sankaria. Jos pääsee muodin ohi, kirjat ovat ihan mukavaa höttölukemista. Tämä kirja on saanut selkeästi vaikutteita Kotiopettajattaren romaanista, joka oli myös sankarittaren lempikirja. Nuori nainen menee kotiopettajaksi komean miehen talouteen. Miehellä on salaisuus ja hän tuntuu kylmältä ja välinpitämättömältä, kunnes rakkaus koittaa. Mukana oli vielä tulipalo ja ilkeä anoppi. Oikein sellainen mukava lukuvälipala, ei mitään suurta ja ihmeellistä, vaan jotain, mitä tietää saavansa.

Olen jo melkein päättänyt lukea välillä jotain ihan oikeaa, mutta nuo kannet vetävät puoleensa kuin magneetti. Pitää katsoa, mihin käsi osuu seuraavaksi. Robins on kuitenkin mukavaa viihdettä, jota voin suositella sitä hakeville. Jotain herttaista on näissä vanhemmissa romanttisissa kirjoissa, sellaista, mikä ei ylitä julkaisukynnystä enää nykypäivänä.