"My precious." Sellainen Klonkku -fiilis tuli tästä kirjasta. Kirjan päähenkilö Giacomo tuntee pakonomaista tarvetta omistaa kirjoja, tiettyjä kirjoja, harvinaisia. Hänen kirjanhimonsa saa kirjassa kammottavat mittasuhteet. Miten pitkälle onkaan valmis menemään saadakseen juuri sen kirjan?
Kyseessä on herttainen pienikokoinen, vanhanoloinen kirja, joka sisältää Flaubertin novellin lisäksi kaksi kotimaisen tutkijan kirjoitusta rakkaudesta tai pitäisikö sanoa intohimosta kirjoja kohtaan. Flaubertin kuvaama intohimo ylittää normaalin rakkauden rajat. Giacomo ei lue kirjojaan, hän osaa tuskin edes lukea, hän rakastaa kirjojen sivelyä, selailua ja omistamista.
Itse tunnistin osittain itseni Giacomon maanisuudesta. Rakastan kirjojen tuoksua, etenkin vanhojen kirjojen. Nyt, kun olen saanut ihanat uudet kirjahyllyni, huomaan usein hiveleväni kirjojani. Silitän niitä, vaihdan kenties hieman paikkaa, selaan pikkaisen, huokaisen ja laitan kirjan takaisin hyllyyn. Muutamaa kirjaani olen suorastaan metsästänyt, maksanut niistä ylihintaa, mutta saatuani kirjan omakseni olen ollut ja yhä olen äärettömän onnellinen.
Flaubert oli vain 15 vuotias kirjoittaessaan teoksen 1837. Hänen pääteoksensa on klassikkoaseman saanut Madame Bovary.
Bibliomania ei ole pituudella pilattu, mutta kuten olen jo joutunut huomaamaan, kirjan pituus ei välttämättä korreloi sen kanssa, kuinka paljon ajatuksia teos herättää.
Osallistun kirjalla 1800-luvun kirjat -haasteeseen. Se onkin ensimmäinen tähän haasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti