Vimma on minulle uusi tuttavuus, kiinnostava sellainen. Raksa lähti mukaan äänikirjahyllystä lähinnä siksi, että muita kiinnostavia ei ollut, mutta se ei mitenkään vähennä sitä tosiasiaa, että pidin kirjasta hyvin paljon huolimatta muutamista hieman ärsyttävistä seikoista, joihin palaan myöhemmin.
Raksa kertoo melkein valmiista raksainsinööri Samista, joka menettää työpaikkansa hämärässä rakennusfirmassa ja saa uuden pestin erilaiselta tuntuvassa Hyperborea -nimisessä raksafirmassa. Samin esimiehenä on Danika, pätevä, vaativa, nuori nainen, johon Sami epäilyttävän nopeastikin kehittää syvällisen luottamussuhteen. Tämä oli ensimmäinen ärsyttävä seikka, kuinka nopeasti Sami nousi Danikan luottohenkilöksi. Samilla on myös kaveri, Peppi, joka on töissä suuressa ja maineikkaassa lakifirmassa, voi pahoin, ryyppää liikaa ja loukkaa vaimoaan. Tämä on toinen ärsyttävä sivujuonne, joka on osittain turha, mutta osittain ymmärrettävä.
Sami on osin komea, superpätevä (vähän liian fiksu insinööriksi) ja mukavakin. Hän on naisten mieleen, mutta pysynyt sinkkuna (epäilyttävä yhdistelmä). Kirjassa ruoditaan Samin naisseikkailujakin hieman, tosin ei mitenkään syvällisesti. Sami on syntyperäinen helsinkiläinen ja kirjassa vilahteleekin melkoisesti stadin slangia, joka tällaiselle entiselle turkulaiselle on aina punainen vaate. Tosin hämmästyttävän vähän se ärsytti.
Sami saa kohta aloitettuaan hoitaakseen miljoonadiilin Peppin firmassa. Diili ei mene koko ajan ihan niin kuin pitäisi, vaikka Sami onkin ihan huippupätevä. Samoihin aikoihin Hyperborea joutuu verotarkastuksen kohteeksi, Danikan isä lafkan toimari kuolee ja muutoinkin ihmeellisiä asioita tapahtuu. Osa on ihan uskottavia, osa ei, mutta se ei menoa haittaa.
Rakennusmaailmaa kuvataan mielestäni suhteellisen hyvin, vaikkakin hieman mustavalkoisesti. Eivät kaikki rakennusfirmat ole roistoja, osa varmaankin on. Kirja sijoittuu samoihin aikoihin kuin jokin aika sitten kuuntelemani Erottaja. Finanssikriisi näyttäytyy tässä taustalla, mutta vaikuttaa kuitenkin nimenomaan rakennusalaan. Myös Danika on työskennellyt aiemmin pankissa, joten tietynlainen piirre hänestä löytyy, mikä löytyi myös Erottajan henkilöistä.
Eniten ärsytti kirjassa henkilöiden tapa puhua, kukaan ei puhu sellaisilla lauseilla kuin henkilöt käyttivät. He käyttivät kuluneita fraaseja, joita näkee enää kirjoissa tai puujalkavitseissä. Mutta sekin oli ihan ylipäästävissä oleva ongelma, sillä pidin kirjasta ja melkoisesti vielä.
Olen lapsuuteni elänyt osittain raksalla, sillä isäni on raksamies, joka itse asiassa taisi olla Nikodemus Stenhammarin kanssa samoihin aikoihin Svetogorskissa ja Kostamuksessa. Jotain omaan elämään viittaavaa löytyi selkeästi.
Mikäli Vimmaa kävelee vastaan, varmasti tartun, mutta en ehkä kuitenkaan lähde ehdoin tahdoin hakemaan. Pidin nimenomaan raksaosiosta. Rakkauttakin kehuttiin kirjassa olevan, mutta se ei kehittynyt mitenkään suurin mittoihin, vaan jäi insinöörismäiselle asteelle, mikä sekin oli ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti