Judith James: Kuninkaan kurtisaani

Viime aikoina on lukeminen tuntunut vaikealta. Tällä hetkellä kesken taitaa olla lähemmän kymmenen kirjaa, joista vain muutama on innostanut lukemaan muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Jotenkin tuntuu, että keskeytettyjen kirjojen määrä nousee. Näistähän en olekaan blogannut lainkaan, sillä joskus tuntuu, että kesken jää enemmän kuin loppuun saattuu.

Itseni tuntien tiesin, että historiallinen hömppä saattaisi avata jumin ja näinhän se tekikin. Eilen tuli postissa ja eilen luin loppuun. Sivuja on noin 300, joten ei mikään lituska. Jotenkin vain aivot tarvitsivat juuri tätä, täyttä nollausta. Nyt tuntuu hyvältä.

Kirjassa vilahtaa edellisen lukemani Jamesin kirjan henkilöitä, mutta ei tämä mikään jatko ole. Kuten nimestäkin voi päätellä kirjan pääosassa on kuninkaan kurtisaani, joka naitetaan vastentahtoisesti ja vastentahtoiselle soturille. Kuningas lähettää siis alhaissyntyisen rakastajattarensa pois silmistä avioliittonsa lähestyessä. Lienee ollut suhteellisen normaali tapa 1600-luvun Englannissa. Kuten edellisessäkin kirjassa, on tämänkin kirjan lopussa viittaukset todellisiin henkilöihin, joihin kirjan tarina voidaan vetää.

Vastentahtoinen aviopari tajuaa kirjan kuluessa rakastavansa toisiaan, ylläri. Naisen rooli on kuitenkin hyvin määritelty tuon ajan yhteiskunnassa ja omaa tahtoa ei juurikaan saisi olla. Onneksi myös aluksi vastentahtoinen aviomies haluaa vaimonsa pysyvän omanaan ei enää kuninkaan rakastajana.

Olihan tämä aivan täysin höttöinen, lähes mitäänsanomaton. Sopii rankan työrupeaman jälkeen helteiseen lukemiseen erinomaisen hyvin. Jotain älykästä kenties kaipaisin, mutta en vain jaksa keskittyä. Pihalla on riittämiin tekemistä, joten ei aikaakaan liiaksi ole. Suosittelen hömpän puutteeseen.

Tällä osallistun myös Aikamatka -haasteeseen.