Sivut

tiistai 21. toukokuuta 2013

Suzanne Collins: Ylismaan Gregor

Collinsin Nälkäpeli-trilogia oli koukuttava kokemus. Toivoin niin kovasti, että tämäkin olisi ollut, mutta ei iskenyt ainakaan minuun.

Ylismaan Gregor kertoo Gregorista, joka tipahtaa pesutuvassa olevasta aukosta siskonsa Bootsin perässä Alismaahan. Siellä vastassa on jättimäisiä torakoita, rottia ja alismaalaisia. Alismaalaisista Luxa on prinsessa, Henry hänen serkkunsa. He ovat hieman Gregoria vanhempia, noin 15 vuotiaita. Gregor on noin 11 ja Boots 2 vuotias. Alismaassa on ennustuksia, joista yhtä Gregor selkeästi toteuttaa. Niinpä hän joutuu elämänsä seikkailuun yhdessä torakoiden, hämähäkkien, rottien, lepakoiden ja Luxan sekä Henryn kanssa. Gregorista sukeutuu sankari, soturi, jonka tulee täyttää ennustus tavalla tai toisella. Mukana on tietenkin myös Boots, joka pian muuttaakin statuksensa torakoiden prinsessaksi.

Sinänsä Collins on luonut ihan kiinnostavan maailman ja mukavia henkilöhahmoja, mutta kuitenkin ei vain iskenyt. Boots oli ehkä se suurin este, sillä ei ole kovinkaan pitkä aika, kun oma juniorini oli noin 2 vuotias ja jotenkin vain hahmo ei ollut mitenkään uskottava. Toisaalta, kuinka uskottava 2 vuotias voi olla...

Joka tapauksessa sain sentään kirjan loppuun ja ehkä jos tielleni osuu, luen myös seuraavia osia, mutta ei tästä mitenkään tullut minkäänlainen lempparini. Uskon, että kirjalle löytyy oma lukijakuntansa ja monet ovat jo kirjasta pitäneetkin, mutta taidan olla sen verran tosikko, että tämä ei uponnut.

Kirjoja suomennetaan nyt melkoisella tahdilla, sillä seuraava osa tulee suomeksi jo syksyllä. 

Blaah, liian monta kirjaa kesken, eikä yksikään ole täysillä iskenyt, ehkä tämä tästä.

2 kommenttia:

  1. Voi, milloinkahan minä saisin edes Nälkäpelin loppuun.. Viimeinen osa yhä lukematta, jotenkin ei ole inspannut. En tiedä, jaksanko innostua tästä uudesta sarjasta, aika näyttää. Tsemppiä kirjojen pariin, kyllä sieltä taas helmi löytyy! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmeä odottaessa kahlaan läpi näitä ei niin innostavia. Ehkä palaan jonkun tutun turvallisen luo, sellainen usein avaa lukutukoksen kaikista parhaiten.

      Poista