Miltä tuntuu olla tyttö, vaikka tuntisi itsensä pojaksi. Minulla oli henkilökohtainen intressi lukea tämä kirja, sillä yksi ystäväni on käymässä läpi sukupuolen vaihdosta tytöstä pojaksi. Olen pohtinut, miltä hänestä on tuntunut vaikka lukiossa, jossa olimme ystäviä. Ehkä tämän kirjan ansiosta ymmärrän häntä hieman paremmin. Kirja perustuu kirjailijan oman pojan kokemuksiin.
Marion eli Makke on aina tietänyt olevansa poika. Hänet kuitenkin yritetään laittaa väkisin tytön muottiin. Hänen äitinsä tuntuu kuitenkin ainakin välillä ymmärtävän asioita, joita Makke käy läpi. Välillä taas äiti tuskissaan pyrkii tekemään Makesta tytön vaikka väkisin.
Kirja on Maken suulla kirjoitettu kasvutarina, pienestä tytöstä mieheksi. Ajoittain pidin siitä kovasti ja ajoittain en niin paljon. Jotkin asiat tuntuivat jotenkin epäaidoilta. Tosin on pakko mainita, että kirjassa mainittiin makkarakeitto koulun ensimmäisinä päivinä. Kirjaa lukiessani työtoverini, ehkä juuri noin Maken ikäinen mainitsi, että koulun ekoina päivinä on aina makkararuokaa. Se lisäsi kyllä selvästi kirjan uskottavuutta.
Makke kasvaa tyttönä, joka tuntee olevansa poika ja jota monet ystävätkin pitävät poikana. Vaikka hän joutuu taistelemaan, on hänen elämänsä ehkä kuitenkin helpompaa kuin muiden vastaavien tapausten. Hänellä on kuitenkin perhe, joka ei päästä irti. Muutamia muitakin ymmärtäviä aikuisia löytyy. Voi vain kuvitella millaisiin ongelmiin ahdasmielisten ihmisten keskellä vastaavassa tilanteessa voisi joutua.
Suosittelen kirjaa. Ei se nyt mitään suurta taidetta ole, mutta herättää ajattelemaan meitä ihmisiä ja kuinka moninaisia elämänkohtaloita maailmaan mahtuukaan.
Omalle ystävälleni toivon onnea tulevaisuudelle raavaana miehenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti