Pois tällaiset koukuttavat yli 500 sivuiset kirjat. Luin eilen liian myöhään, pääsin vain sivulle 340. Tänään maltoin tuskin odottaa, että pääsin töistä kotiin. Kaikki tämä kirjan vuoksi, joka ei loppujen lopuksi edes ollut mikään kovinkaan kummoinen, mutta hyvänen aika kuinka koukuttava.
Violetin kaappaa Lontoosta vampyyri Kaspar, joka on vampyyrikuninkaallinen. Violetista tulee vampyyrien panttivanki. Kirja sisältää muutamia melko rankkoja melkein raiskauskuvauksia, mikä hämmentää, kun tietää kirjoittajan olleen 14 vuotias kirjan alvoittaessaan ja nytkin vielä alle 20. Sinänsä teos ei ole seksuaalinen. Vampyyrit kuvataan melko stereotypisesti aina romanialaisia sukujuuria myöten. Siinä kirja ei tuo mitään uutta genreen. Myös kirjan inspiraatio Romeo ja Julia on esillä jopa ärsyttävän alleviivatusti, taas hyvin tuttua vastaavista teoksista. Omanlaistaan kirjassa on maailma, joka paljastuu hyvinkin hitaasti kirjan edetessä ja jää loppujen lopuksi vielä hyvin hämäräksi.
Kirjan kieli oli palkoin harvinaisen ärsyttävää, etenkin kun Kaspar kutsui Violetia "typyksi". Kuka käyttää sellaista kieltä??? Onko kyse huonosta suomennoksesta vai onko alkuperäisessä myös yhtä ärsyttävä kielikuva, se jää minulle vielä hämäräksi.
On kuitenkin vaikea uskoa, että kirjailija on näinkin nuori osittain pervojen kohtausten vuoksi, mutta myös sen vuoksi, että kirja on kaikista stereotypioistaan huolimatta hyvin omalaatuinen. Itse en ainakaan ole vastaavankaltaista lukenut.
Kirjalle on jo tekeillä jatko-osa, sitä en tiedä ryntäänkö kirjastoon sitä varaamaan. Ehkä, jos tapaamme hyllyllä, saatan siepata mukaani.
Ihanaa oli kuitenkin, että olin koukussa. Ei ole ihanampaa fiilistä kuin koukuttua täysin johonkin kirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti