Olen surkutellut äänikirjojen vähyyttä, siis suomenkielisten. Tuntuu kuin olisin jo lukenut kaikki kiinnostavat ja uusia ei tule samalla syötöllä kuin ehdin kuunnella. Aiemminkin kuuntelin englanniksi pari kirjaa ja siitähän on hyvä jatkaa. Tämän kirjan valitsin mukaani täysin sattumalta, kuuntelun aikana selvitin taustoja sen verran, että kirjaa ei ole suomennettu ja kirjailija on oikeasti mies, mikä oli hienoinen yllätys.
Kyseessä on Waughin ensimmäinen julkaistu teos 1920-luvulta. Se on satiirinen aikakausikuvaus luokkayhteiskunnasta ja aivan loistavaa kuunneltavaa. Jos olen kehunut Lars Svedbergin lukemista, niin tämän kirjan lukijaa Michael Maloneyta paljon jo tämän yhden teoksen vuoksi. Hän taitaa murteet ja vivahteet huikean hienosti.
Kirjan keskushahmona on Paul Pennyfeather, joka saa potkut Oxfordista siveettömän käytöksen vuoksi ja ajautuu eriskummalliseen kouluun koulumestariksi. Hänet laitetaan opettamaan aineita, joita ei osaa, kuten urkujen soittoa ja saksaa. Koulun muut opettajat ovat vähintään yhtä oudossa tilanteessa. Prendergast on luopunut uskostaan, Grimes on humalassa koko ajan, mutta oudoin lienee timantteihin pukeutuva hovimestari, jonka menneisyydestä liikkuu villejä tarinoita.
Paul kuitenkin sopeutuu joukkoon. Hän tapaa eräänä epäonnisena päivänä oppilaansa äidin, jonka lumoihin joutuu ja sekaantuu samalla valkoiseen orjakauppaan. Tutut opettajat putkahtavat mitä yllättävimmissä paikoissa. Paul joutuu ongelmiin, mutta kaikkeen on ratkaisu.
Nautin aivan suunnattomasti tästä kirjasta. Se sai minut nauramaan ja hyvälle tuulelle joka aamu. Innostuin englannikielisistä äänikirjoista sen verran, että tyhjensin kirjaston hyllyä vielä toisen Waughin ja parin E.M. Fosterin verran. Kieliongelma unohtuu melko pian ja kohta ei huomaakaan kuuntelevansa englanniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti