Vaihteeksi sarjakuvaa. Kirjastossa tänään astelin sarjakuvahyllyn viereen, ojensin käteni ja otin ensimmäisen kirjan, joka tuli eteen. Näin valituksi sarjakuvaksi tuli Mika Lietzenin Elegia. En pettynyt, olen jopa melko vaikuttunut.
Lietzenin piirrokset ovat minimalistisia, suoraviivaisia, mutta kuitenkin vaikuttavia, hyvin mielenkiintoisia siis. Tarina Elegiassa on jotenkin huumaava. Nainen ja mies, kuuntelemista ja sen puutetta. Naisen ja miehen erot, toisaalta samankaltaisuudet. Elämä ja sen elämättömyys. Nämä ovat tunteita, joita kirja herätti. Uskon, että luen teoksen vielä toistamiseen, sillä tuntuu, että en nähnyt kaikkea, en kuunnellut kuitenkaan riittävästi.
Teos on samalla näytelmä, joka on piirretty. Kirjan loppuosassa on näytelmän vuorosanat suomeksi ja englanniksi sekä ohjeet (näillekin lienee oma käsite) liikkumiseen ja valaistukseen yms. Näytelmänä se myös esittäytyy kuvien kautta. Hämmennyn aina lukiessani sarjakuvia kuinka muutamalla viivalla saa niin paljon aikaa. Itse en viivoilla saa aikaan mitään kaunista tai tunnepitoista.
Hauskana yksityiskohtana on, että eksyttyäni Lietzenin kotisivuille löysin maininnan hänen uudesta teoksestaan Gipi - merkintöjä sotatarinaa varten. Tämän taas näin kirjaston uutuushyllyssä ja melkein, melkein tartuin siihen. Kohtalo siis auttoi minua ojentamaan käden sarjakuvahyllyn edessä juuri tähän teokseen. Uskoisin, että myös Gipi ajautuu jossain vaiheessa lukupinooni.
Osallistun tällä sarjis-haasteeseen myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti