Olikin pitkä tovi, kun kuuntelin autossa vain musiikkia työmatkoilla. Jotenkin en saanut aloitettua mitään kirjaa, kunnes työtoverini kiikutti tämän huoneeseeni. Eihän sitä nyt kirjasta voi kieltäytyä, joten päädyin ylittämään mukavuusalueenirajat ja kuuntelemaan poliittista satiiria. Kuunnellessani pohdin lukeneeni satiiri-genreen kuuluvaa kirjallisuutta aiemmin ehkä yhden kirjan verran. Veikko Huovisen: Veitikka oli yksi lempikirjojani lukiossa. Yhä edelleen se on hyllyssäni, ehkäpä joku päivä verestän muistiani. Huovisen teos ei kuitenkaan ole tämänkaltaista ajankohtaista poliittista satiiria.
Kalle Isokallio on tuttu aamutv:n keskustelusta, kirjailijana on hän minulle täysin outo. Kirja sijoittuu nykypäivään ja Suomen politiikkaan. Pari teekkari on pitänyt puheen insinööri-illallisella ruskeasta taloudesta ja tähän tarttuu taloustoimittaja. Pian ruskeaa taloutta pyritään viemään eteenpäin useamman puolueen taholta. Ruskea talous pohjautuu Matin isoäidin Aunen ajatuksiin, jotka pohjautuvat vanhan kansan elämänviisauksiin ja siihen, että työtä tekemällä pitää ihmisen pärjätä ja toki muustakin. Ruskea talous on taas väännetty englanninkielisestä termistä Brain owning. Mikä kirjasta tekee mielenkiintoisen on todennäköisesti Isotalon tietämys poliittisesta pelistä ja siitä, kun tätä maata ja sen poliittisia piirejä oikein pyörittää ja ne eivät ole ne henkilöt, jotka näemme tv:ssä, ainakaan Isotalon mukaan.
Mukava kirjahan tämä oli, helppo kuunnella ja muutaman kerran taisin jopa naurahtaa, mutta eipä tästä tämän ajan yli oikein mitään jää. Juuri nyt kirja on ajankohtainen, mutta viiden vuoden päästä kenties vain katsaus historiaan.
En millään usko, että minusta tulisi mitenkään satiirin ystävä. Satiiri ja huumori ovat hyvin vaikeita alueita ja vaikka kuvittelen omaavani jonkinmoisen huumorintajun, en kuitenkaan kovinkaan paljon lämpeä sille kirjallisuudessa.
Oli kuitenkin kiva, että työtoverini tarjosi kirjaa kuunneltavaksi. Se lämmittää mieltä.
Lukijana oli Jarmo Mäkinen, joka ei kuulu suosikkeihini, mutta on kai ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti