Jo Nesbø: Poliisi (äänikirja)

Aloitin kaiken väärinpäin. Tämä on ensimmäinen Nesbøni ja lukaisin jostain, että tätä ei kannata lukea, jos ei ole lukenut aiempia. Itsehän en neuvoja kuuntele ja kirja toimi hyvin ilman ennakkotietojakin. Vahingosta tosin viisastuneena kannoin eilen kotiin kassillisien Nesbøn kirjoja ja tänään laitoin varaukseen loput. En tiedä kyllä luenko aikajärjestyksessä, mutta saas nähdä.

Harry Hole oli minulle vain nimenä tuttu. Tiesin, että sellainen poliisisarja on olemassa, mutta enpä muuta. Hole oli virkistävä tuttavuus, vaikka tässä kirjassa hän onkin selvinpäin ja huumeitta, joita olen ymmärtänyt muissa kirjoissa riittävän. Harry on opettajana poliisikoulussa, kunnes Osloa alkaa riivata sarjamurhaaja, joka murhaa poliiseja rikospaikoilla, joilla tehtyä rikosta ei ole selvitetty. Harryn tuttu (näin oletan) tutkimusryhmä alkaa tutkia murhia ja heillä tuntuukin olevan sopiva rikollinen. Kaikki ei käy kuitenkaan yhteen. Harryn mukaantulo muuttaa tutkimuksen suuntaa ja pian Harry huomaa itsekin olevansa vaarassa samoin kuin kaikki muut poliisit.

Kirja ikäänkuin jakautuu kahtia. Alussa on mysteerimies sairaalassa ja jahdataan sekä häntä ampunutta miestä ja poliisimurhaajaa. Sitten tapahtuu jotain ja Harry tulee kuvioihin ja kirja muuttuu. Siittä tulee henkeäsalpaava. Aivan loistava. En pitänyt kirjan alkuosasta, mutta loppu imaisi mukanaan aivan täysin. Onneksi annoin mahdollisuuden.

Ainut, mikä lähes pilasi koko nautinnon oli Jarmo Mäkinen. En pitänyt hänen lukemisestaan viimeeksikään, mutta tämä kirja oli yhtä tuskaa. Tiedän kirjassa olleen kappalejaon, mutta tyyppi ei edes vetänyt henkeä lauseiden välillä ja välillä taas piti taukoja kesken lausetta ilman edes pilkunpaikkaa. Ei näin ei ei ei. Onneksi kirja on loistava, joten Mäkinenkään ei pystynyt tuhoamaan nautintoa. Aion kuitenkin vältellä kaikkia kirjoja, joita hän lukee, jollen tiedä, että kirja itsessään kantaa. Aivan päinvastainen reaktio kuin Lars Svedbergillä, jonka lukemana varmaan arvonlisäverolakikin saisi sukat pyörimään jalassa. 

Toivon nyt vain, että saan saman fiiliksen tuosta Nesbøn kirjojen pinosta, joka on valloittanut kirjastohyllyni toistaiseksi. Tänään anoppi oli tuonut laatikollisen kirjoja, koska viimeeksi sain lähes sydänkohtauksen hänen kertoessaan vieneensä kasseja kirjoja roskikseen. Se oli lähes henkilökohtainen solvaus.