M. J. McGrath: Jään muisti (äänikirja)

Ostin äänikirjan Elisa kirjasta hintaan 4,90. Tarjous on muuten voimassa vielä tämän kuun loppuun. Kuuntelin autossa kännykän Elisa kirja -sovelluksen ja  bluetoothin kautta. Toimivuus oli suht ok, mitä nyt ajoittain paikka katosi, kunnes tajusin kirjanmerkin käytön. Oletettavasti ongelma on kännykässäni, tuo Lumia ei ole ihan parhain mahdollinen. Sinänsähän tuo sovellus on erittäin mainio, sillä pystyn kuuntelemaan kirjoja missä vain kännykkäni kautta. Ei enää cd-sotkuja. Aion varmasti hankkia Elisalta lisää äänikirjoja, hyvin mielenkiintoisia tarjouksia on nytkin helmikuun puoleenväliin. Kirjaston kirjat olen aika paljon kuunnellut ja uutuudet kiertää kuitenkin melko hitaasti.

Sitten itse kirjaan. Olen McGrathin uusinta hipelöinyt kirjastossa, mutta en ole ottanut mukaani, enkä tiedä otanko tämänkään jälkeen, vaikka pidin kyllä kirjasta. Kirjan sijoittuu Arktikselle Pohjois-Kanadaan, Grönlannin rajan tuntumaan. Tapahtumapaikka on aivan ihana ja sen kuvaus on tehty taiten. Kirjan päähenkilö Edie Kiglatuk on inuiti, tosin puolet hänestä on kalunaatia eli valkoista. Hän elää kuitenkin hyvin paljon inuiti-perintöjen mukaan ja kunnioittaa luontoa. Omassa yhteisössään pienessä pohjoisessa kylässä hän on ulkopuolinen. Hän on metsästäjä. Edie opastaa kalunaateja retkille jään keskelle. Eräällä tällaisella opastuksella toinen opastettavista kuolee laukaukseen. Asia pyritään lakaisemaan maton alle ja Ediekään ei taistele vastaan, kunnes myös toinen kalunaat kuolee ja myös Edien poikapuoli Joe. Edie alkaa epäillä, että kaikki ei ole miltä näyttää. Edien tutkimukset vievät hänet Grönlantiin ja keskelle venäläisten ja amerikkalaisten energiayhtiöiden välistä taistoa. Taustalla häilyy ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset herkälle Arktikselle.

Itse jännitysosa pääsi vauhtiin melko myöhään, mutta jostain syystä sekään ei haitannut, sillä luonnon ja perinteisten tapojen kuvaus oli myös kiinnostavaa. Lopputulemaa en täysin arvannut ja sekin on hyvä juttu. Edien ja Derekin, Derek on paikallinen poliisi, edesottamukset tosiaan jatkuvat myös uudemmassa teoksessa. Ehkäpä heidän välinen kipinänsäkin leimahtaa. Kipinä oli kuitenkin erittäin pieni ja laiha sivujuonne.

Eniten pidin kirjassa juuri inuitien elämäntavan ja Arktiksen luonnonolojen kuvauksesta. Olin melko hämmentynyt saadessani selville, että kirjailija itse ei ole inuit, vaan asuu Lontoossa. Tietenkään autenttisuudesta ei voi olla varma, mutta minulle ainakin upposi. Kirjassa on käytetty myös inuitin -kielisiä sanaparsia, jotka toimivat erinomaisesti. Kirja on teemaltaan hyvin ajankohtainen, kun miettii vaikka Greenpeacen kampanjaa ja huolta Arktista kohtaan. Huoli on varmasti perusteltu ja täytyy myöntää, että huolta tunnen itsekin. Toivotaan, että raha ei vie voittoa, sama ajatus oli myös tässä kirjassa ja loppu hyvin paljon tämän ajatuksen mukainen.

Lukijana kirjassa oli Tuija Kosonen, joka alussa ärsytti todella paljon. Hänen lukemisensa tuntui ajoittain hieman lässyttävältä ja s suhisi paikoin, mutta ei missään tapauksessa kuitenkaan huonoimpia lukijoita, vaan ihan siedettävä.

Oikein miellyttävä kokemus moninpuolin.