Huhtikuun romanttiset

Tässäpä huhtikuun saldoa. Hieman on lukeminen hiipunut tässä kuussa, ymmärrettävästi. Kesken on pari villatakkia, poncho, pari huivia, sukkia ja pipo. Pihalla multasäkit kutsuvat ja taimet huutavat vettä. Olen yrittänyt lukea jotain fiksuakin, mutta en vain pysty. Osa syy esitelty edellä, mutta suureksi syyksi katson työpaikanvaihtoruljanssin, joka kärjistyy 12.5., kun aloitan uudessa työssäni. Kirjanpitoa, jee...

Joanna Mazurkiewicz: All about you

India aloittaa collegen. Hän törmää siellä ensimmäisenä päivänä Oliveriin, jota hän kiusasi koko lukion ajan. Oliverin isoveli Christian oli Indian poikaystävä, mutta sitten tapahtui jotain, josta India syytti Oliveria ja tämän vuoksi salatakseen tuskansa aloitti kiusaamisen. Nyt Oliver on kuitenkin muuttunut ja vannoo ajavansa Indian pois collegesta. Kiusaajasta tuleekin kiusattu ja päinvastoin. Taustalla on kuitenkin rakkautta, joten alkaa leikki rakkauden ja vihan välillä.

Ja sitten se koukutus iski. Hankin ensin ilmaisen version, jossa oli noin 70 ensimmäistä sivua. Sen jälkeen koko teoksen ja maltoin tuskin odottaa kirjan loppuun saattamista ja nyt ahdistaa, kun seuraavaa osaa joutuu odottamaan hyvin todennäköisesti liian kauan. Juoni ei ole mikään uusi ja ihmeellinen, eikä kirja ole mitenkään ihmeellisti kirjoitettu, mutta siinä on jotain, joka saa lukemaan ahmien jokaisen sanan. Kirjan henkilötkään eivät ole mukavia tai edes kovinkaan kiinnostavia, mutta kuitenkin jokainen hahmo on kuin vanha tuttu. Hitsit, kun osaisi itse luoda tuollaisen ilmapiirin kirjaan. Nyt sitten odotan kuukausia, että saan tietää, miten käy. Kirja jäi harvinaisen koukuttavaan kohtaukseen, joka sai haukkomaan henkeä. Ihanaa, mutta samalla niin tuskaista.


Simone Elkeles: Chain reaction

Kirja on kolmas osa Perfect chemistry -sarjasta tai ainakin se kirja aloitti sarjan. Luis Fuentes on veljeksistä nuorin. Hän on hyvä koulussa ja hänellä on selkeä visio elämästään, kunnes perhe palaa Fairfieldiin ja jengi alkaa houkutella Luisia joukkoihinsa. Kuvioissa pyörii mukana myös Nikki, tyttö, johon Luis rakastuu, mutta jolla on omat luurankonsa kaapissa. Pystyykö Luis vastustamaan verenperintönään kulkevaa jengiä, pystyykö hän murtamaan Nikkin rakentaman muurin. Hyvin samanlaista tarinaa kuin vanhempien veljien tarinoissa. Sinänsä se ei haitannut, sillä olenhan pitänyt niistäkin, mutta jotenkin nyt, kun luin kaksi näistä aivan peräkkäin, aloin toivoa, että jotain uuttakin olisi ollut mukana.

Kirja on kuitenkin ihan hyvä ja täynnä niitä tuttuja latinorytmejä.


R.L. Mathewson: Playing for keeps (A Neighbour from hell 1)

Haley ja Jamie asuvat naapureina. Haley on kiltti ja ujo opettaja, joka ei pysty sanomaan naapurilleen tämän käytöksestä kunnes naapuri tuhoaa hänen kukkansa. Pian Haley kuitenkin huomaa, että naapurin käytös ei ole ollut tahallaan helvetistä ja oikeastaan tämä on todella hyvä ystävät ja enemmänkin.Mutta Haley on kokematon ja Jamie taas täysin päinvastainen. Pystyvätkö he kuitenkin löytämään yhteisen sävelen.

Ei tämä nyt ollut mitenkään kummallinen teos, mutta ihan luettava ja viihdyttävä. En vain jotenkin pääse irti näistä romanttisista, enkä oikeastaan tiedä haluanko. Sitä joutuu töissä tekemään "totisten" asioiden kanssa enemmän tai vähemmän töitä, joten on oikein rentouttavaa lukea ihan jotain muuta. Lisäksi näiden joukosta löytyy aina ajoittain todellisia helmiä, jollainen tämä ei nyt ollut kuitenkaan. Hankkiessani oli ilmainen, mutta nyt maksaa 0,99.


JB Salisbury: Fighting to forget

Ultimate tappelua, musiikkia, adrenaliinia pumppaavia harrasteita, siitä on Rexin elämä tehty. Rex ei muista juuri mitään lapsuudestaan. Hän on sekaisin, ei kykene hellyyteen, rakkauteen ja näkee ihmeellisiä painajaisia. Hänen elämäänsä tulee Mac. Mac on oudolla tavalla tuttu ja pääsee kuin varkain Rexin pystyttämän suojamuurin läpi. Kun totuus hänen lapsuudestaan selviää, pystyykö Rex kestämään sen ja kestääkö Macin ja Rexin kiintymys.

Olin niin täysin koukuttunut tähän kirjaan, että ostin lyhyen samplen jälkeen heti koko teoksen ja tuskaisena laskin Kindleni alas yhdeltä yöllä, kun oli ihan pakko nukkuakin. Kirja jäi ärsyttävästi kesken ja luin sen heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Kirja koukutti, mutta jotenkin sen luettuani olin kuitenkin hieman pettynyt, kaikki meni vähän liian helposti kuitenkin. Kuitenkin, jos pidät tatuoiduista pahoista pojista, niin suosittelen, kyllä on lukemisen arvoinen. Tämä on kolmas kirja Fighting -sarjassa, mutta nämä ovat itsenäisiä osia. Harkitsen kahden ensimmäisen lukemista, jollen nyt saa itseäni vieroitettua Kindlestä pääsiäiseksi tai ainakin jonkin muun kirjan pariin. Pakko olisi nukkuakin jossain välissä...


Bella Jewel: Number thirteen

Meni jonkin aikaa, kun pohdin, että mitä oikein olen lukemassa. Onko kyseessä kieroutunutta seksiä vai jotain aivan muuta ja kyseessähän oli aivan jotain muuta, vaikka hieman jotkut jutut johtivat harhaan. Kolmetoista nuorta naista herää huoneesta, kukaan ei muista mitään. He huomaavat olevansa talossa, jossa heidän tulee palvella Master Williamia. Keitä he ovat, miksi he ovat talossa? Itse asiassa juoni oli aika kiinnostava, vaikka kyseessä onkin romantiikkaa. Se pisti miettimään tätä maailmaa ja millaisissa tilanteissa ihmiset elävät.

En juonesta sen enempää kerro, jos joku vaikka innostuu lukemaan, sillä tätä ei kannata spoilata. Pidin itse kirjasta. Hinta noin 3 euroa oli ihan sopiva. Vähän erilaista romantiikkaa välillä.


L.A.Casey: Dominic

Vaihteeksi ollaan Irlannissa ja tämä näkyi käytetyssä kielessä, tosin paksu murre ei täysin välittynyt, mutta mielikuvitus tuli avuksi. Bronagh on vanhempiensa kuoleman jälkeen vetäytynyt omaan kuplaansa, kunnes Dominic muuttaa samaan pieneen kylään. Dominic ottaa Bronaghin silmätikukseen ja alkaa viha-rakkaus -suhde, jossa lentävät loukkaukset yhtä lailla kuin nyrkiniskut, eivät tosin tämän parin kesken, mutta muihin miehiin päin. Tätä kyräilyä on lähes koko kirja ja sitä oli kyllä hauska lukea. Kirja on viihdyttävä, seksikäs ja jopa hieman jännittäväkin. Erittäin mukavaa vaihtelua on tarinan sijoittuminen muualle kuin Jenkkeihin. Kirja on ensimmäinen osa Slaterin veljeksistä ja näymmä kirjoja on tulossa useampiakin. Vähän sellainen ehkä luen, ehkä en -fiilis näiden suhteen. Hyvää viihdettä huokeaan 3 euron hintaan.

Ilkka Remes: Itäveri (äänikirja)

Häpeäkseni tunnustan, että tämä oli ihan eka Remes, jonka luin. Hyllyssäni on parikin kirjana, mutta ne on jotenkin jääneet huomioimatta, sillä eivät ole omia ostoksiani. Häpeän myös tunnustaa, että olen aliarvioinut Remeksen, hyvin paljon vieläpä. Tämän uskallan sanoa ihan tämän yhden teoksen perusteellakin, sillä niin paljon pidin kirjasta. Remeksen jännitys kestää vertailun aivan täysin kenen tahansa maailman suurnimen kanssa. Itse asiassa kirjan loppu oli paljon parempi kuin yhdessäkään aiemmassa jännityskirjassa, joita olen kuitenkin lukenut jonkin verran aikoinani. Tilanteen teki lähes euforiseksi myös se seikka, että Lars Svedberg luki teoksen. Kaikki tähdet paikallaan.

Itäveri on täynnä jännitystä, no, ehkä ekat 20 sivua ei ole, mutta sen jälkeen tilanteet vievät mukanaan ainakin minut aivan täysin ja ihan loppuun saakka. Juho Nortamo saa tietää olevansa adoptoitu. Hänen etsintänsä vie hänet Venäjälle uusrikkaiden pariin. Hän sekaantuu salamurhaan ja joutuu Venäjän salaisen poliisin takaa-ajamaksi yhdessä lapsuudenystävänsä ja rakastettunsa Veeran kanssa. Tilanteet vaihtuvat nopeaan ja "leikkaukse" kirjassa ovat nerokkaita ja jättävät juuri sopivasti jännityksen kasvamaan. Taustalla on Rosenholz Stasi-tiedot, öljysota, Kaukaasian tilanne ja Venäjän epätasa-arvoinen yhteiskunta. Kirja on hyvin ajankohtainen tänäkin päivänä. Kirja on kuitenkin hyvin suomalainen, vaikka onkin täysin kansainvälistä tasoa ja varmasti toimiva myös muissa maissa. Pidän suomalaisuudesta, pidän venäläisyydestä, pidän vertauksista venäläisiin klassikoihin, pidän koko kirjasta.

En tiedä riittävätkö ylisanani, eikä tämä käsittääkseni ole edes Remeksen arvostetuin kirja. Olen myös syvästi hämmentynyt siitä, että en ole tajunnut hänen olevan näin hyvä. Onneksi sentään nyt tajusin ja varmasti tartun muihinkin teoksiin. Seuraava äänikirja onkin myös samaa settiä Remes-Svedberg, onnellisia hetkiä siis tiedossa. 

Todella ihanaa löytää uusi kirjailija itselle ja vielä näin hyvä, vaikka olisi pitänyt jo paljon aiemmin.

Simone Elkeles: Rules of attraction

Kirja jatkaa Fuentesin veljesten tarinoita. Ensimmäinen osa Perfect chemistry sai jalat alta, eikä tämän kanssa käynyt yhtään paremmin. Aloitin kirja illalla (ensimmäinen virhe) ja ajattelin lukevani ehkä noin kymmeneen, jolloin Game of Thrones alkaa (toinen virhe). Kun kello oli kymmenen, ajattelin, että luen vielä yhden luvun (kolmas virhe). Loppujen lopuksi huomasin kellon olevan yksi yöllä ja kirjan lopussa. Mietin haikeana sitä viittä tuntia, jotka saisin nukkua (neljäs virhe). Kävi kuitenkin niin, että kuopuksen sängyssä tapahtui vesivahinko ja viidestä tunnista unta tuliksin vain neljä. Aamulla heräsin väsyneenä, mutta yllätyksekseni onnellisena. Hyvä kirja, parempi mieli.

Itse kirjastakin on ehkä hyvä kertoa jotain. Kirja on tavallaan jatkoa, mutta ei kuitenkaan. Tässä kirjassa ovat mukana Alex ja hänen tyttöystävänsä, mutta kirja keskittyy Carlos Fuentesiin, Alexin vanhempaan pikkuveljeen, joka kirjan alussa muuttaa Meksikosta Coloradoon. Carlos on kuten Alex kova päältä, mutta pehmeä sisältä. Hän haluaa olla vain ilman tunteita, mutta sepä ei kuitenkaan onnistu, sillä Carlosin "tukioppilaaksi" tulee kiltti Kiara, joka ei ole kaunis, mutta kuitenkin pääsee Carlosin pinnan alle. Carlos ei kuitenkaan tunnu pääsevän eron huumepiireistä ja jengeistä. Pystyykö hän pelastamaan itsensä ja läheisensä? Pystyykö hän pistämään alas muurit, jotka suojaavat hänen herkkää sydäntään? Huoh...

Ja minä vain sulin ja luin. En voinut mitään. Chica... ah... Taustalla soivat latinorytmit ja sydän sanoi bum bum bum. Tiedän, että tämä on imelää, mutta unenpuutteinen pääni on yhä huumaantunut nuoresta latinomiehestä, ei voi mitään.

Kirja on oikein hyvä siis, jos en vielä kehunut riittävästi. Onneksi ostin eilen samalla myös viimeisen osan veljessarjan tarinoista, enhän ensi yönä haluakaan nukkua. Ehkä kuitenkin tällä kertaa itsesuojeluvietti nousee, enkä edes aloita kirjaa.

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa

Olen muutaman päivän tuskitellut suomenkielisten kirjojen kanssa. En ole vain päässyt eteenpäin. Olen viime aikoina lukenut lähes ainoastaan englanniksi, että kirjojen teksti suomeksi on tuntunut keinotekoiselta tai sitten kirjat ovat vain olleet huonosti kirjoitettuja. Enempää nyt tässä paljastamatta, mitä teoksia olen yrittänyt lukea. Tämä kaikki siihen asti, kunnes tartuin sattumalta kirjastosta mukaan karanneeseen uuteen tuttavuuteen eli tähän teokseen.

Olisiko tämä nyt chick litiä tai sitten ei, aivan sama, mutta vietin teoksen parissa mukavia hetkiä. Kirjailijakin on uusi tuttavuus, joten lisäpiste siitä itselleni. Varasin tietenkin kirjastosta heti myös hänen esikoisteoksensa.

Pihla on raskaana ja hänen lapsensa isä on lähtenyt Intiaan joogaamaan. Niinpä Pihla lähtee Pohjoiseen mummonsa vanhaan taloon miettimään elämäänsä. Siellä luonnon keskellä hän löytää itsensä. Miehiä toki on myös ympärillä; Arvo, mummon vanha naapuri, Mårten, Arvon sukulaispoika ja Leevi, kylän Don Johnson. He kaikki saava Pihlan omalla tavallaan pohtimaan itseään ja elämäänsä. 

Kirja on mukava, kepeä, hyvin kirjoitettu. Mukana on ripaus Lapin romantiikkaa ja karuutta. Kirjailija on pyrkinyt tuomaan mukaan myös murretta ja mielestäni onnistui hyvin. Kaikki kirjan henkilöt tuntuvat todellisilta, etenkin pystyin samastumaan tiettyihin Masentuneiden äitien -ryhmän naisiin omien kokemusteni kautta. Kirja saa hymyilemään ja se on juuri sopivasti romanttinen.

Kirja sai mieleni puutarhaan ja mullan tuoksuun. Se sai kaipaamaan kesälomaa Lapissa ja mustikkametsän tuoksuja. Hyvin suomalainen kirja kaikessa positiivisuudessa. 

Pidin ja suosittelen.

Pauli Hirtolahti: Kakka-Ukko 2: Kakkoshätä

Kun näin tämän ilmestyneen, oli se pakko saada mahdollisimman nopeasti käsiini. Tällä kertaa kuitenkin turvauduin kirjastoon, mutta jotenkin houkuttaa hankkia molemmat Kakka-Ukot ihan omaan kirjastooni, sen verran olen kuitenkin eritevitsien ystävä.

Voisi kuvitella, että kakasta ei enää keksisi mitään uutta, mutta kyllä keksii. Kakka on ehtymätön ideoiden alttari. Kakka sopii kaikkeen, kuten tästä kirjasta voi nyt päätellä. Kakka ja kirjallisuuskritiikki on aivan loistava pari. Kakka ja uimahalli on ehkä wanha vitsi, mutta aina yhä toimiva. Tämä strippi oli pakko lukea monta kertaa ja joka kerta tahtomaton naurunpyrskähdys vain tuli.

Kakka-Ukko myös yhdistää sukupolvia, sillä tempaistessani kirjan laukustani, tyttäreni suorastaan riisti sen käsistäni ja halusi lukea. Hienoisen auktoriteetin käytön jälkeen sain kuitenkin nauttia kakkaisesta teoksesta ensin. 

Ei Kakka-Ukko mitään suurta viestiä sisällä, mutta tahtomattaan sen seurassa tulee loistavalle tuulelle. Henkilö, joka on näin innostunut omasta asiastaan, kuten siis Kakka-Ukko, ansaitsee hatun noston tai ehkä hän pitäisi enemmän hatullisesta kakkaa.

Älä ole rajoittunut, tutustu Kakka-Ukkoon ja nauti eritteistä ilman tuoksua.

Erityismaininta aivan loistavasta nimestä. Kakkoshätä, siitähän tässä on kyse, vaikka Kakka-Ukolla se onkin selkeästi ykköshätä.

Tulevan pääsiäisen kunniaksi vielä linkki Kakka-Ukko-blogin loistavaan strippiin. 

Muoks: Illalla lapsi (8 v) luki toiselle lapselle (4 v) Kakka-Ukkoa iltasaduksi. Tuntui toimivan.

Veronica Roth: Insurgent

Toinen osa Divergent -sarjassa. Tässä ei täysin käynyt niin kuin pelkäsin. Kakkososa ei ollut sellainen tyypillinen siirtymäkakkososa, vaan se toki kuljetti tarinaa eteenpäin, mutta sisälsi selkeän juonen itsessään. Hyvä hyvä. 

Juonipaljastukset alkavat nyt... Kaupunki, joka on jaettu lohkoihin on hajoamassa. Dauntlessit hyökkäävät Abgenation -alueella ja tappavat ihmisiä, näin tapahtui ykköskirjan lopussa. Nyt Dauntlessit ovat jakautuneet kahtia niihin, jotka ovat Eruditen kanssa kimpassa ja niihin, jotka eivät ole. Tris ja Tobias kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään. Trisin ja Tobiaksen suhteessa ilmenee luottamuspulaa, keheen voi luottaa, voivatko he luottaa toisiinsa, onko rakkaus kuitenkin aitoa. Ylipäätään kirjassa pohditaan syvällisestikin luottamusta ja sitä kuin ihminen pärjää ilman, että luottaa kehenkään.

Divergentit joutuvat jälleen uhan alle, sillä Eruditet haluavat koota kaikki divergentit kokeitaan varten. Onko Candorista tai Amitysta apua, voiko heihin luottaa. Eruditella on hallussaan salaisuus, joka paljastuessaan muuttaa kaikkien maailman. Saavatko he sen selville ja mikä se onkaan? Tässä tavoitetta tälle kirjalle. Kirjan lopussa salaisuus paljastuu ja se varmasti muuttaa ihmisten maailman. Tästä jatkuu kolmas osa, joka jo kutkuttelee Kindlelläni.

Kuten sanoin kirja pystyi välttämään suurimman osan kakkosjakson ongelmista. Se oli oma itsenäinen tarina, joka vei kokonaistarinaa eteenpäin ja kehitti hahmoja, mutta toimi suhteellisen hyvin ihan omana teoksenaankin. Koin tämän osan kanssa, kuten ensimmäisenkin osan kanssa tuon ahdistavan ihanan kaipauden lukea ja lukea yhä enemmän. 

Kolmas osa kertoo totuuden (?). Toivon, että tällä kertaa se ei lässähdä, kuten muutamissa aiemmissa trilogioissa. Tämän kakkososan puolesta voin toivoa vain hyvää.

Marko Kilpi: Kadotetut (äänikirja)

Rohkaisin itseni. Valitsin kuuneltavaksi kirjan, jonka kirjailijasta en tiennyt (nyt jälkeenpäin hävettää, olisi pitänyt tietää) ja lisäksi lukija oli uusi tuttavuus. Elementit olivat siis ihan 50-50, pitääkö vai ei pitää. Tällä kertaa pidin.

Kirjan takakannessakin mainostettiin, että teos on ollut Finlandia-ehdokkaana, mutta olen jo huomannut, että se ei mitenkään takaa kirjan hyvyyttä, ei toki huonouttakaan. Kilpi kirjoittaa poliisin elämästä realistisesti ja jälkigooglauksella totesinkin hänen olleen poliisi, se näkyy ja tuntuu. Konstaapeli Olli Repo on hyvin elämänmakuinen, uskottava.

Pikkujulkkis katoaa, toinen kuolee, tyttö katoaa, toinen kuolee. Perverssi hätyyttää pikkupoikia, moottoritieltä löytyy nainen vesisateessa. Näistä kaikista kutoutuu verkko, jota selvittämään tarvitaan Olli Repo. Kirjan epäuskottavin osuus on se, kuinka Olli pystyy tekemään päätelmiä, joihin kukaan muu ei kykene ja kuinka hän on oikeassa aina. Se tuo sellaisen hienoisen yli-inhimillisyyden leiman, joka ei sovi muutoin realistiseen kuvaan.

Olli ei toki ole yli-ihminen, sillä tekee hänkin virheitä, mutta hänen virheidensä kautta juttu selviää. Arkielämässään hän on kuitenkin kuin yli-ihminen, tunteeton suorittaja, vai onko? Kirjan loppu antaa kuitenkin toisenlaisen vinkin, jota kenties selvitetään tulevissa kirjoissa. 

Kirjassa pohditaan paljon tunteita, joita tilanteet herättävät. Nyt pitää myöntää, että pidän ehkä enemmän suoraviivaisemmasta toiminnasta, tosin onhan "kiva", että poliisikin pohtii tunteitaan ja ajatuksiaan, joita tapahtumat tuovat mieleen, mutta ajoittain tämä pohdinta katkaisi tylsästi jo alkaneen jännityksen. Liika on joskus liikaa. 

Lukijana toimi Niko Saarela, joka luki varsin oivasti. Hän ei eläytynyt, vaan luki, mutta painottaen oikein, tuoden oikeanlaisen vireen tilanteisiin. Erittäin miellyttävä kuuntelukokemus.

Pohdin tässä, mahdanko tarttua Kilven kirjoihin enää, mutta olo on vähän sellainen, näkee sitten. En riemusta kilju, mutta en ole täysin nuukahtanutkaan. Kirja oli ihan kiva, vain ihan kiva. Sen seurassa viihtyi, mutta ihan kauheasti seuraa ei kuitenkaan kaivannut. Kaipaus jonkin kirjan pariin on joskus aivan tukahduttava tunne, joka seuraa jatkuvasti.