Katie McGarry: Pushing the limits

Vähän on ollut lukeminen jäissä menneellä viikolla. En uskalla lukea sängyssä, jos käy huono/hyvä tuuri, että kirja koukuttaa, enkä pysty lopettamaan. Siksipä olen lueskellut siellä täällä pätkiä. Tämä tosin koukutti, mutta onneksi oli perjantai. Kirja on Kindleltä luettu, jälleen. 

Nuori aikuinen (YA) on genre, johon olen koukuttanut itseni. Minä keski-ikäinen nainen, mieleltäni kuitenkin nuori. Tässä kirjassa on ongelmia kerrakseen. Echo on joutunut äitinsä pahoinpitelemäksi todella pahasti, mutta ei muista, mitä on tapahtunut. Hän on pudonnut koulun hierarkiassa friikkien joukkoon. Noah on menettänyt vanhempansa ja on sijaisvanhemmilla. Yhteinen terapeutti saattaa heidät yhteen. Molemmilla on ns. asioita, jotka sotkevat heidän yrityksensä luoda ihmissuhteita.

Kirja ei ole helppo. Se repii ja tuo eteen asioita, joita oma suojeltu elämäni ei ole kokenut, eikä toivon mukaan koekaan. Se on kuitenkin kirja rakkaudesta. Kirja, jossa henkilöt kasvavat ihmisinä. Se tässä oli hienoa ja koukuttavaa. Vaikka on kyse nuorista, ovat vaatimukset ja valinnat aikuisten. Nuori on kuitenkin itsekäs, pitää pystyä päättämään millä tavoin. 

Tällaiselle keski-ikäistyneelle perheenäidille voisi joskus hyvä olla enemmän itsekäs. Ehkä se on yksi viehtymys näihin YA-kirjoihin, kaipuu itsekkyyteen ja siihen aikaan, jolloin monet asiat olivat hyvin mustavalkoisia ja pää oli täynnä ideologisia ajatuksia, okei paljon muutakin toki. Olen kuitenkin huomannut, että näiden kirjojen avulla pääsen useimmiten helpoiten pois arjen ahdistavuudesta. 

Suosittelen lämpimästi kaikille tämän tyyppisten teosten ystäville.