Juha Numminen: Kyyhkynen (äänikirja)

Pääsin Nummisen makuun ja kuuntelin Naskalin jälkeen heti toisen Nummisen työmatkallani. Lukijana palvomani Lars Svedberg, joka teki jälleen kuuntelusta elämyksen.

Kirjassa vilahtelee Naskalista tuttuja hahmoja suurimmassa roolissa näistä on Naskalin inhoama rikostoimittaja Make Sarkala, joka keksii loistavan idean. Hän nostaa julkkistaivaalle Mr CeeCeen entisen mr. Finlandin, komean, monikasvoisen miehen. Mr CeeCeellä on tavoite, jonka saavuttamiseksi hän on valmis tekemään mitä vain vaikka tappamaan kerran jos toisenkin.

Tällä kertaa ei kyseessä ole poliisien tutkimusta kuvaava kirja, vaan tässä seurataankin tapahtumia usean vuoden ajalta monen henkilön kertomana. Pääosassa on Mr CeeCee, joka tekee murhia, jotka vaikuttavat monen ihmisen elämään. Make Sarkala on hyväuskoinen toimittajaystävä, joka ei osaa epäillä psykopaatiksi luonnehdittavaa CeeCeetä. Pitääkö CeeCeen julkisivu loppuun asti, vai jääkö hän kiinni... Siinäpä ongelma, joka ei täysin taida edes ratketa kirjan aikana vai ratkeaako.

Pidin kirjasta aivan älyttömästi. Se oli piristävän erilainen. Loppu oli suorastaan huikea ja jäi ärsyttämän pitkäksi aikaa. Pidin Naskalistakin, mutta sanoisin tämän olevan vielä parempi. Kirjassa liikutaan mukavasti myös tutuilla seuduilla, mikä tekee aina lukemisen mielenkiintoisemmaksi. Porissa ei taideta tällä kertaa käydä, mutta lähiseudulla kuitenkin.

Mielenkiintoista, kuinka en ole oikeasti törmännyt Nummiseen ennen näitä kahtaa kirjaa ja nämäkin lähtivät mukaan aivan muista syistä kuin itse kirjasta. On lähes ahdistavaa ajatella kuin hienoja helmiä on vaikka kirjaston hyllyissä, joihin ei vain tule tartuttua. Nämähän ovat kuitenkin enemmän viihdettä kuin korkeaa kirjallisuutta. Mikä milloinkin saa lukemaan kirjailijaa, josta ei ole kuullut. 

Nyt tartun herkemmin Nummisen muihin kirjoihin. Oletettavasti äänikirjoja ei löydy tämän enempää ja lukuaika on jäänyt muutoin äärettömän vähälle lähes olemattomiin uuden työn työllistäessä tällä hetkellä myös iltoja ja viikonloppuja. Odotan vain pitkää joululomaa, jolloin olisi aikaa vain lukea.

Juha Numminen: Naskali (äänikirja)

Tämän kirjan valitsin lähinnä Lars Svedbergin takia, mutta kirjapa yllätti minut iloisesti myös sisällöllään. Häpeäkseni myönnän, että Juha Numminen oli mulle ihan tuntematon kirjailija ennen tätä kirjaa. Nimi lienee vilahdellut jossain, mutta kirjalliseen tuotantoon en ole aiemmin tutustunut tai edes kirjastossa hiplaillut. Nyt siis Larsin kipeänä bongasin kasan hänen lukemiaan kirjoja kirjastokassiin.

Ensin tapahtuu murha kymmenen vuotta aiemmin, sitten tutustumme Sulo Naskaliin. Sulo Naskali on Keskusrikospoliisin tutkija. Hän on lihava, lapsenkasvoinen ja älykäs. Hän ei mitenkään miellytä kaikkia eikä siihen pyrikään. Hänen mökkinsä yritetään tuhopolttaa. Hänen entinen tyttöystävänsä murhataan ja vielä on kadonnut tangoprinssi sekä vankilakundi Lintu, jolla on kerrottavaa. Miten nämä kaikki liittyvät yhteen vai liittyvätkö.

Kirja kerrotaan kolmannesta persoonasta pääosin Sulon näkökulmasta. En voi muuta kuin pitää Sulosta, joka ei ole adonis tai edes ehkä kovinkaan mukava, mutta jotain hänessä on sellaista, mikä sai sympatiat täysin puolelleen. Mielikuva, jonka hänestä päähäni sain oli yhdistelmä kahdesta tosielämän ihmisestä, joten kuva oli hyvinkin elävä ja aiheutti kirjan edetessä hykerryttäviä hetkiä pienen pääni sisällä, vaikka kirja ei muutoin mikään naurunherättäjä ole.

Ehkä pari lankaa liikaa oli, mutta yllättävän hyvin Numminen sai ne lopussa kerättyä ja jotenkin solmittua vielä yhteenkin hakematta ratkaisua liian kaukaa. Itse asiassa seuraava Numminen on jo auton cd-soittimessa, tietenkin Larsin lukemana. Rikosromaanien ja jännäreiden kuuntelu saa työmatkat tuntumaan liian lyhyiltä, sillä aika tuntuu kiitävän siivillä.

Mitä vielä voisin sanoa Larsista, mitä en ole vielä sanonut, en varmaan mitään. Ylisanoja ei vain ole enempää. Lukeminen on jälleen takuuvarmaa työtä. Hän saa kirjan elämään, mikä on lukijan yksi tärkeistä ominaisuuksista, kuitenkin ilman, että ylinäyttelee tai edes kovasti näyttelee.

Kristiina Vuori: Siipirikko (äänikirja)

Taas kävi näin, mutta tällä kertaa osittain eri syystä kuin edellisen Vuoren kirjan kanssa. Aloitin äänikirjalla ja luin ihan oikeasta kirjasta loput. Toki tälläkin kertaa osasyynä oli kirjan hienoinen koukuttavuus, mutta suurempana syynä oli aivan surkea äänikirjan lukija, jonka tauottaminen teki kirjan kuuntelusta ajoittain täyttä tuskaa. Sitä varmaan kuvittelee, että kirjan lukeminen on ihan helppoa, mutta näinhän ei tosiaan ole. Kaikki näyttelijät eivät ole luontaisia Lars Svedbergeita, ei ainakaan tämän kirjan lukija Kaija Pakarinen. Pahoitteluni tästä murskakritiikistä, mutta valitettavasti kirja meni osaltani melkein pilalle lukijan takia. Ei kesken lauseita pidetä taukoja tai kesken lemmenleikkien kuvauksen pidetä taukoa väärässä paikassa. 

Itse kirjakaan ei ollut niin hyvä kuin Disa Hannuntytär, mutta olihan tässä samankaltaista koukuttavuutta. Henkilöt eivät vain olleet kovin mukavia, kukaan heistä. Itse asiassa he kaikki olivat tavallaan itsekkäitä ja moraalittomia. Heistä ei kukaan ansaitse onnea tai ehkä porvari Hartmannus ansaitsee. 

Selja on kaapattu Hämeestä orjaksi kauaksi Karjalaan. Hän kouluttaa lintuja ja niiden perässä Karjalan perukoille saapuu myö ritari Aijo, joka havahtuu huomaamaan orjuuttajan kaulassa kultaisen sormuksen, joka on kuulunut hänen suvulleen. Selja valehtelee sormuksen kuuluneen hänelle. Tästä alkaa valheiden verkko, joka vain kasvaa ja kasvaa, kunnes kaikki räjähtää. Tätä räjähdystä sitten odotellaankin. Jokainen huijaa, tappaa ja valehtelee. Aijon ja Seljan välillä on jonkinmoista kiihkoa. Kirja sijoittuu 1300-luvun alkuun. Se on ihan kiinnostava yksityiskohta kirjassa ja saa mielenkiinnon pysymään yllä, huonosta lukijasta huolimatta.

Tässäkin teoksessa kirjailija pyrkii sivistämään lukijaa selittämällä työtapoja, sanoja, paikkoja, joskus vähän liiankin laveasti. Kirjan lopussa on myös sanasto näistä oudoista termeistä. Toki on hyvä, että nykylukija pääsee sisälle entiseen aikaan, mutta kun kyse on romanttisesta kirjasta ehkä ihan kaikkea ei tarvitsisi ihan niin tarkasti selittää tai ehkä olen nyt turhan negatiivinen.

Vuoren kirjoista minulla on lukematta vielä yksi, joka löytyy omasta hyllystäni. Taidan nyt kuitenkin pitää tauon Vuoresta. Äänikirjojen valintani seuraaviksi oli äärettömän helppo; Lars Svedberg.