Matti Laine: Merkitty mies (äänikirja)

Koska äänikirjojen tarjonta on pientä, joutuu sitä ylittämään oman mukavuusalueensa useinkin. Usea alueen ulkopuolisista kirjoista on jäänyt kesken, mutta jotenkin tässä teoksessa oli jotain, mikä sai alun tahmeudesta huolimatta kuuntelemaan loppuun ja olin siitä ihan tyytyväinen. Ehkä se jokin oli jääkiekko, sillä suurena lajin fanina en vain voinut jättää kesken kirjaa, jossa useassa keskeisessä roolissa on entinen tai nykyinen jääkiekkoilija. Lukijana uusi tuttavuus Ville Tiihonen, uusi tuttavuus siis nimenomaan lukijana. Pidän Tiihosen selkeästä artikuloinnista oikein paljon, hän oli oikein hyvä.

Elias Vitikka on entinen jääkiekkoilija, nykyinen pikkurikollinen, joka joutuu keskelle hyistä tapahtumaketjua, jonka keskiössä on nykyinen jääkiekkomaalivahtilupaus. Elias ei ole ainoa, joka on vaarassa, vaan myös hänen lähipiirinsä joutuu uhatuksi. Kirja sijoittuu talviseen Helsinkiin, jonka alamaailmassa on monenmoista yrittäjää. Elias on sydämeltään kiltti ja huolehtiva, mutta maailma on heitellyt häntä tilanteesta toiseen ja hän on joutunut tekemään asioita, jotka vaivaavat hänen mieltään.

Kirjassa vilahtelee käsittääkseni hahmoja Laineen muistakin kirjoista, niitä itse lukematta. Tämä ei haittaa mitenkään lukemista, voi toki olla, että teoksesta olisi mahdollista saada enemmän irti, jos olisi tutustunut aiempiin teoksiin. Lähes neljännes kirjasta oli kulunut ennen kuin päästiin kunnolla vauhtiin, ilman jääkiekkoa olisin jo luovuttanut tai jos kyseessä olisi ollut ihan paperikirja, olisin luovuttanut. Kirjailija kuvailee ajoin vähän liiankin yksityiskohtaisesti päähenkilön sisäistä pohdintaa, mikä toki ansaitsee roolinsa, mutta hienoinen tiivistäminen olisi vienyt tarinaa paremmin eteenpäin.

Kuten totesin, olen tyytyväinen, että en luovuttanut, sillä loppu oli tavallaan mukavan yllättävä. Itse en arvannut oikein pääsyyllistä, mikä sekin oli mukava yllätys. Tarina oli loppujen lopuksi aika pieni tarina miehestä, joka on hankalassa tilanteessa siksi, että haluaa auttaa ja joka haluaa päästä eteenpäin elämässään, mutta ei tiedä miten. Paljon kaikkea oli tämän ympärillä, osa turhaa, osa ihan paikallaan.

Pidin Eliaksesta, mutta pidän tietenkin jääkiekkoilijoista. Pidin hänestä, koska hän oli ihminen kaikkine vikoineen, mutta kuitenkin riittävän kiinnostava. Pidin kirjan muistakin hahmoista, he olivat hyvin elämänmakuisia ja todentuntuisia.

Ihan miellyttävä kokemus kokonaisuudessaan. Tämä menee kirjan vuoden haasteessa kohtaan 1. Kirjailija, jonka tuotantoa en ollut lukenut aiemmin.

Colleen Hoover: Never never

Colleen Hoover on yksi suosituimmista ya-genren kirjailijoista ainakin näin olen päätellyt Amazonin ja Goodreadsin kautta. Sanotaan, että näiden väylien yksi suosituimmista. Itsekin olen pari hänen teostaan lukenua aiemmin ja pitänyt lukemastani. 

Emmin pitkään tämän kirjan hankkimista, koska se oli luokiteltu novellaksi eli lyhyeksi kertomukseksi ja on trilogian eka osa. Kaksi asiaa, jotka saavat usein olemaan tarttumatta teokseen. Sitten luin Kirjaston Kummituksesta arvion ja päätin hankkia viikonlopuksi jotain tekemistä. Vaikka teos on novella, on siinä kuitenkin ilmoitettu olevan 159 sivua eli niin, aika pitkä lyhyt kertomus.

Charlie ja Silas huomaavat yhtäkkiä kesken koulupäivän, että ovat unohtaneet kaiken. Kaiken siitä keitä he ovat ja mitä ovat tehneet. He yrittävät löytää itseään ja toisiaan, sillä muiden puheiden perusteilla he ovat olleet pari ja pian löytävät tälle myös vahvistuksen, mutta myös paljon sellaista, jota eivät kenties olisi halunneet löytää. 

Silas on kiltti, rakastava, mutta hänessä on myös toinen puoli. Charlie pitää itseään Silasta huonompana, ei kilttinä ja moni asia tukee tätä ajatusta. Mitä he löytävät itsestään ja toisistaan...

Kirja on trilogian ensimmäinen osa ja loppuu erittäin ärsyttävään cliffhangeriin. Se sai naputtelemaan Kindlelle pre-orderin toiseen osaan, joka ilmestyy toukokuussa. Pidin siis kirjasta kovin. Se oli osittain hyvin omaperäinen ja kekseliäs, vaikka täytyy myöntää, että jonkinlaista samankaltaisuutta löysin muutamiin muihin teoksiin, joita en juonipaljastusten vuoksi viitsi kuitenkaan tässä mainita. Loppu saa miettimään kaiken taas uudelleen. 

Oikein hyvä ja kiinnostava lukukokemus. Odotan innolla jatkoa. Menkööt lukuhaasteessa kohtaan: Vuonna 2015 julkaistu kirja.

Kari Hotakainen: Huolimattomat (äänikirja)

Miksi tämä kirja? Siksi, että en vain yksinkertaisesti löydä kirjastosta mitään uutta ja kiinnostavaa. Lisäksi lukija Veikko Honkanen on ollut tosi hyvä aiemmissa kuulemissani ja vielä Hotakainenkin on ollut ihan viihdyttävä. Sain vastata itselleni tuohon kysymykseen monta kertaa kuuntelun aikana. Miksi ihmeessä kuuntelen tätä? Mitä tämä oikeastaan on?

Olisi mukava sanoa, että sain vastauksen kysymyksiini, mutta enpä saanut. En oikein missään vaiheessa päässyt selville miksi kirja oli kirjoitettu. Mikä sen funktio tässä maailmassa oikein on? Kirjassa vilahtaa mulkkuja, pornoa ja väkivaltaa, mutta se ei ole mitenkään eroottinen. Se on tarina yksinäisistä sieluista, jotka kaipaavat ihon kosketusta. Siksi en ihan tajunnutkaan tuoto pornoon liittyvää sivujuonta. (Nyt muistinkin, että alapääjutut olivat täällä kiellettyjä...) Mutta näin siis kirjassa kerrottiin.

Henkilöt ovat Mokka (poliisi), Leila (hyvinvointityöntekijä) ja Boström (uhri ja pahan tekijä). Näistä kukaan ei ollut mitenkään ymmärrettävä. Kaikki he ovat yksinäisiä, kaipaavat jotain, mutta eivät osaa sitä kenties hakea, saada tai pyytää. 

En oikein edes osaa sanoa, mitä tuli luettua/kuunneltua. Kuuntelin kuitenkin loppuun silkalla sitkeydellä ja Veikko Honkasen vuoksi. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että aika oli hukkaan heitettyä. En saanut mitään suurta kirjallista nautintoa, enkä ajattelemisen aihetta. Mutta hei, kuunneltua tuli, ehkä olen sentään kokemusta rikkaampi.

Tämä kirja menee kuitenkin lukuvuoden haasteeseen kohtaan: Kirja, jonka nimi on yksi sana.