Koska äänikirjojen tarjonta on pientä, joutuu sitä ylittämään oman mukavuusalueensa useinkin. Usea alueen ulkopuolisista kirjoista on jäänyt kesken, mutta jotenkin tässä teoksessa oli jotain, mikä sai alun tahmeudesta huolimatta kuuntelemaan loppuun ja olin siitä ihan tyytyväinen. Ehkä se jokin oli jääkiekko, sillä suurena lajin fanina en vain voinut jättää kesken kirjaa, jossa useassa keskeisessä roolissa on entinen tai nykyinen jääkiekkoilija. Lukijana uusi tuttavuus Ville Tiihonen, uusi tuttavuus siis nimenomaan lukijana. Pidän Tiihosen selkeästä artikuloinnista oikein paljon, hän oli oikein hyvä.
Elias Vitikka on entinen jääkiekkoilija, nykyinen pikkurikollinen, joka joutuu keskelle hyistä tapahtumaketjua, jonka keskiössä on nykyinen jääkiekkomaalivahtilupaus. Elias ei ole ainoa, joka on vaarassa, vaan myös hänen lähipiirinsä joutuu uhatuksi. Kirja sijoittuu talviseen Helsinkiin, jonka alamaailmassa on monenmoista yrittäjää. Elias on sydämeltään kiltti ja huolehtiva, mutta maailma on heitellyt häntä tilanteesta toiseen ja hän on joutunut tekemään asioita, jotka vaivaavat hänen mieltään.
Kirjassa vilahtelee käsittääkseni hahmoja Laineen muistakin kirjoista, niitä itse lukematta. Tämä ei haittaa mitenkään lukemista, voi toki olla, että teoksesta olisi mahdollista saada enemmän irti, jos olisi tutustunut aiempiin teoksiin. Lähes neljännes kirjasta oli kulunut ennen kuin päästiin kunnolla vauhtiin, ilman jääkiekkoa olisin jo luovuttanut tai jos kyseessä olisi ollut ihan paperikirja, olisin luovuttanut. Kirjailija kuvailee ajoin vähän liiankin yksityiskohtaisesti päähenkilön sisäistä pohdintaa, mikä toki ansaitsee roolinsa, mutta hienoinen tiivistäminen olisi vienyt tarinaa paremmin eteenpäin.
Kuten totesin, olen tyytyväinen, että en luovuttanut, sillä loppu oli tavallaan mukavan yllättävä. Itse en arvannut oikein pääsyyllistä, mikä sekin oli mukava yllätys. Tarina oli loppujen lopuksi aika pieni tarina miehestä, joka on hankalassa tilanteessa siksi, että haluaa auttaa ja joka haluaa päästä eteenpäin elämässään, mutta ei tiedä miten. Paljon kaikkea oli tämän ympärillä, osa turhaa, osa ihan paikallaan.
Pidin Eliaksesta, mutta pidän tietenkin jääkiekkoilijoista. Pidin hänestä, koska hän oli ihminen kaikkine vikoineen, mutta kuitenkin riittävän kiinnostava. Pidin kirjan muistakin hahmoista, he olivat hyvin elämänmakuisia ja todentuntuisia.
Ihan miellyttävä kokemus kokonaisuudessaan. Tämä menee kirjan vuoden haasteessa kohtaan 1. Kirjailija, jonka tuotantoa en ollut lukenut aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti