Penelope Douglas: Aflame

Iki-ihanan kirjasarjan viimeinen osa tipahti Kindleeni viikolla. Olin ennakkotilannut tämän edellisen osan luettuani. Silloin aikaa tämän julkaisuun tuntui olevan ikuisuus, mutta nyt olin yllättynyt, että joko nyt.

Kirjassa Jared ja Tate ovat eronneet. On kulunut muutama vuosi erosta ja Jared saapuu takaisin kotikaupunkiinsa, jossa ovat myös muut kaverukset sekä Tate. Onko vanha liekki yhä voimakas? Miten Jared voisi voittaa Taten takaisin.

Kirja oli sinänsä ihan hyvä, mutta jotenkin ehkä laimea, mutta ei siten kuten voisi kuvitella. Käänteitä ei ollut makuuni tarpeeksi sen sijaan kuumia makuuhuonekohtauksia löytyi ihan mukavasti, jopa sen verran, että melko posket punaisena tämän kirjan sain loppuun. Niitä ei ollut liikaa, vaan juuri sopivasti.

Kokonaisuus oli kenties hieman laimea, mutta toisaalta se veti yhteen kaikkien kaverusten kohtalot ja jätti kenties oven auki myös tulevaisuuden sukupolville.

Se, mikä oikeastaan kruunasi kirjan olivat kirjailijan sanat lopussa, jossa hän sanoi kirjoittaneensa kirjasarjan osittain siksi, että meistä jokainen voi nähdä, että ihminen tekee virheitä vaikka 18 vuotiaana, mutta niiden yli voi päästä. Tästä olen niin samaa mieltä. Kukapa ei olisi tehnyt virheitä nuorena, mutta jippo onkin siinä, kuinka nuo virheet jättää taakseen ja oppii niistä. 

Jään odottamaan innolla Douglasin tulevia kirjoja, jotka on käsittääkseni suunnattu enemmän aikuisille. Itse Douglasista pitää sanoa, että hän tuntuu oikein mukavalta ja kiinnostavalta persoonalta Facebookin ja Twitterin kautta. Itsekin sain vastauksen twiittiini ja tykkäykset, lisäksi hän keskustelee lukijoidensa kanssa kiitettävästi Facebookissa. Minä tykkään.

Henning Mankell: Wallander - Kasvoton kuolema (äänikirja)

Wallander on minulle tv:stä tuttu. Yhtään kirjaa en ole aiemmin lukenut, vaikka niitä taitaa muutama löytyä hyllystänikin. Yhtään kirjaa en myöskään ole Mankellilta lukenut. Viime aikoina on ollut ongelmia löytää kiinnostava äänikirja, tämäkään ei herättänyt suuria intohimoja, mutta kuuntelin sentään loppuun.

Kirja on ensimmäinen osa Kurt Wallander -sarjasta. Sitä ei kyllä kirjaa lukiessa uskoisi, sillä kovinkaan paljon ei Wallanderin taustoja käsitellä. Toisaalta ehkä hienoinen hidastempoisuus voi olla seurausta siitä, että on ensimmäinen osa. 

Pienestä kylästä löydetään kuolleena vanha mies. Hänen vaimonsa on henkihieverissä ja menehtyykin sairaalassa. Mies on tapettu erittäin julmalla tavalla ja vaimoakin on kidutettu. Vaimon viimeinen sana on ulkolainen. Tämä aloittaa kirjana ja Wallanderin tutkimukset. Kirjassa käsitellään Ruotsin maahanmuuttopolitiikkaa, maailman muuttumista ja sitä kautta rikosten muuttumista. Wallander on itse asiassa melko inhimillinen päähenkilö virheineen, ongelmineen ja omine vastenmielisyyksineen.

Ensimmäinen asia, joka kirjassa ärsyttää on sana ulkolainen, joka pistää korvaan/silmään joka kerta, vaikka taitaa ollakin jo melko vakiintunut sana. Muistan vain äidinkielen opettajani sanat: Ei ole olemassa kotilaista, ei siis ulkolaistakaan. En vain voi päästä tämän yli. 

Toinen asia, mikä otti korvaan joka kerta oli se, että kirjailija käyttää Wallanderista koko ajan tämän koko nimeään kuvatessaan tapahtumia kolmannesta persoonasta. Sekin vain ärsytti suunnattomasti. 

Kolmanneksi kirjassa hieman rasitti sellainen jatkuva pohdinta ja asioiden syvällinen esittäminen. Itse rikoksen ratkaiseminen olisi ollut huomattavasti nopeampaa. Okei, toisaalta tämä sai lukijan ymmärtämään päähenkilöä paremmin, mutta ärsytti kuitenkin.

Lukijana oli Eero Saarinen, joka oli oikein hyvä. Sen verran hyvä koko kokonaisuus kuitenkin oli, että seuraavaksi äänikirjakseni valitsin myös Wallanderin. Toisaalta lähikirjaston äänikirjavalikoima on noin 20-30 kappaletta, joista kolmanneksen olen kuunnellut, puolta en halua kuunnella joten lainattavaksi jää ihan muutama mahdollinen. 

Lauren Oliver: Vanishing girls

Olen varmaan toistanut kyllästymiseen asti, että sitten pidän Oliverin kirjoista. Niinpä laitoin tämän kirjan ennakkotilaukseen heti, kun sen Amazonista bongasin. Kirja ehti "lojua" Kindlessäni kotvan ennen kuin sain sitä alkua pidemmälle. Kun alusta pääsin eteenpäin, ei vauhti loppunut lainkaan. 

Nick ja Dara ovat siskoksia. Eräänä yönä tapahtuu auto-onnettomuus, Nickin ajama auto ajaa ulos. Nick ei muista tapahtumista mitään. Hänen siskonsa Dara ei onnettomuuden jälkeen suostu puhumaan enää Nickille. Sitten seudulla katoaa pikkutyttö. Nick on varma, että katoamisella on jotain tekemistä Daran yllättävän katoamisen kanssa. Parker on poika, joka on ollut Nickin paras ystävä aikoja, mutta alkoi sitten seurustella Daran kanssa. Nyt Parker kuitenkin käyttäytyy oudosti. Tässä lähtökohdat.

Kirjan puolessavälin tajusin suunnilleen kirjan jujun, mutta se ei mitenkään hälventänyt lukukokemusta. Oliver kirjoittaa mielestäni hyvin aidosti tästä päivästä, nuorista ja meistä aikuisista. Tässä pääosassa ovat nuoret, mutta teemat, joita käsitellään ovat hyvin aikuistenmaailmaan kuuluvia. Me aikuiset emme taaskaan ole kovinkaan mukavia. 

Kirjassa oli kivasti käytetty kuvia, mainoksia, sähköpostiviestejä, uutisia ja niiden kommentteja, siis tämän päivän viestintää. Ne sopivat joukkoon oikein hyvin ja toivat elämänmakua vielä enemmän.

Ei tämäkään Oliver ollut yhtä järisyttävä kokemus kuin ensimmäinen Oliver Kuin viimeistä päivää , mutta erittäin hyvä tämäkin.

Kirjasta on vaikea kertoa mitään syvällisempää, että ei paljasta liiaksi kirjan ideaa.