Iki-ihanan kirjasarjan viimeinen osa tipahti Kindleeni viikolla. Olin ennakkotilannut tämän edellisen osan luettuani. Silloin aikaa tämän julkaisuun tuntui olevan ikuisuus, mutta nyt olin yllättynyt, että joko nyt.
Kirjassa Jared ja Tate ovat eronneet. On kulunut muutama vuosi erosta ja Jared saapuu takaisin kotikaupunkiinsa, jossa ovat myös muut kaverukset sekä Tate. Onko vanha liekki yhä voimakas? Miten Jared voisi voittaa Taten takaisin.
Kirja oli sinänsä ihan hyvä, mutta jotenkin ehkä laimea, mutta ei siten kuten voisi kuvitella. Käänteitä ei ollut makuuni tarpeeksi sen sijaan kuumia makuuhuonekohtauksia löytyi ihan mukavasti, jopa sen verran, että melko posket punaisena tämän kirjan sain loppuun. Niitä ei ollut liikaa, vaan juuri sopivasti.
Kokonaisuus oli kenties hieman laimea, mutta toisaalta se veti yhteen kaikkien kaverusten kohtalot ja jätti kenties oven auki myös tulevaisuuden sukupolville.
Se, mikä oikeastaan kruunasi kirjan olivat kirjailijan sanat lopussa, jossa hän sanoi kirjoittaneensa kirjasarjan osittain siksi, että meistä jokainen voi nähdä, että ihminen tekee virheitä vaikka 18 vuotiaana, mutta niiden yli voi päästä. Tästä olen niin samaa mieltä. Kukapa ei olisi tehnyt virheitä nuorena, mutta jippo onkin siinä, kuinka nuo virheet jättää taakseen ja oppii niistä.
Jään odottamaan innolla Douglasin tulevia kirjoja, jotka on käsittääkseni suunnattu enemmän aikuisille. Itse Douglasista pitää sanoa, että hän tuntuu oikein mukavalta ja kiinnostavalta persoonalta Facebookin ja Twitterin kautta. Itsekin sain vastauksen twiittiini ja tykkäykset, lisäksi hän keskustelee lukijoidensa kanssa kiitettävästi Facebookissa. Minä tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti