...tai vaikka kirjoittaisi

Long time no see...

Blogi on ollut tahattomalla tauolla muutaman vuoden. Yritin miettiä miksi, mutta en keksinyt kuin tekosyitä, joten antaa olla. Tauolla ollaan oltu ja nyt ollaan takaisin entistä fiksumpana ja tarkkanäköisempänä tai sitten ei.

Olen tämän vuoden syksyn aikana osallistunut avoimen yliopiston luovan kirjoittamisen kurssille, jossa itse asiassa tuli tämä blogiasiakin tänään puheeksi. Senpä vuoksi unohdan kaikki paineet ja muut syyt, miksi en taas aloittaisi. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat toki kaksi eri asiaa, mutta niin sidoksissa toisiinsa, että olen jälleen tajunnut lukeneeni aivan liian vähän näiden vuosien aikana. Tai olenhan minä lukenut, mutta olen lukenut lähes ainoastaan ahdistukseen. Ahdistukseen lukeminen minulla tarkoittaa pakonomaista lukemista koko ajan ilman, että miettisin pätkääkään mitä luen. Pääasia, että saa täytettyä pään jollain muulla kuin ahdistavilla arkiajatuksilla. Blogin kautta kuitenkin aina joskus jopa luin laatukirjallisuuttakin.

Lukupinoni on tälläkin hetkellä mittava ja nyt on ilokseni myönnettävä, että laatua on luvassa. Laatua siis minuun tapaani, ei mitään klassikkoja tai eksistentiaalia pohtivia teoksia. 

Kirjoittamisen opintojeni tavoitteena oli ensin saada kirjoituslukot auki ja ne ovat nyt avautuneet. Haaveeni on aina ollut (aina tarkoittaa tässä aina niin kauan kuin muistan) kirjoittaa kirja ja olla kirjailija. Olen lukemattomia kertoja kirjoitellut siansaksaa ja myöhemmin ihan oikeaakin kieltä äidin vanhalla kirjoituskoneella. Mutta elämä, arki, byrokratia ja mikä tahansa muu elämässäni aikaa ja etenkin ajatuksia vienyt, on vienyt ilon kirjoittamisesta tai oikeastaan asettanut mieleeni lukkoja, esteitä ja muita ylitsepääsemättömiä kiemuroita, että olen luovuttanut. Ajatellut, että en osaa. Ajatellut, että en ole tarpeeksi hyvä. Ajatellut, että sitten joskus. Nyt päätin, että se joskus on nyt. Ja tämän innon sain kurssilta. En vielä ole kirjaa julkaisemassa, mutta olen kirjoittanut, olen päästänyt mieleni vapaaksi. Annan sen liitää ja katsotaan mitä seuraa.

Olkoon aloituksena tämän blogin uudelleen avaaminen. Tadaa, tässä mä oon suoraan kirjoituskurssilta kirjaston ja ruokakaupan kotiutuneena. Täynnä energiaa, iloa ja toivoa. Entisen minän mukaan olen todella ärsyttävä, uuden minän mukaan ihan perusfiiliksissä.